Keittiö on valmis ja naapurissa melkein muuttovalmista

Jesssss!! Meillä on keittiö!

Pienen blogihiljaisuuden taustalla on loppukiri molemmilla Kahden Savun rakennustyömailla. Sinisen puolella erityisesti painetaan kaasua jalka ulkona konehuoneesta, sillä heillä on lopputarkastus keskiviikkona ja muuttopäivä torstaina. Sanomattakin selvää, että ihan valmiiseen taloon muutto ei tapahdu, mutta siinä määrin, että se on mahdollista. Laitan siltä puolelta kuvia kun uskallan raksasiivouksen sekaan nokkani työntää.

Meidän puolella sen sijaan viime viikot on tehty niitä kuuluisia laattahommia. Saumalaastigate numero 2 saatiin myös aikaiseksi loppumetreillä, mutta siitä oma juttunsa pikapuoliin :) Tämän ja huomisen aikana pitäisi loput laatat olla paikoillaan ja laattamies lähtee matkoihinsa.

Herra Punainen on ahkeroinut tällä välin sekä ulkona että sisällä. Välillä on rakennettu kivimuuria tontin rajalle ja välillä tehty märkätilojen kattoja ja makuuhuoneiden lattioita.

Vaan suurin ja odotetuin ilonaihe on keittiö! Keittiötä on suunniteltu, niin kuin joka raksaprojektissa, kauan ja hartaasti ja väännetty ja käännetty ja nyt se on täällä. Kalusteet ja kodinkoneet tupsahtivat tontille pari viikkoa sitten ja Puustellin asentaja ilmestyi paikalle perjantai-iltana. Asentaja teki kaksi pitkää työpäivää ja eilen illalla koko komeus oli valmis. Ja juuri sitä mitä toivoinkin.

Vaiheita keittiön valinnasta ja tilaamisesta voi seurata tästä.

Ja kuvia sen valmistumisesta on tässä:

Keittö ja AEG:n kodinkoneet tulivat Puustellista. Rungot mustaa puunsyykuvioista ja ovet Miinus-malliston mustaksi petsattua koivua. Yläkaapin puunvärinen ovi uv-suojalakattua koivua. Tasot tuli Tervastasolta ja on käsitelty Osmo colorin öljyvahalla nimeltä valkotammi, joka taittaa koivutasosta keltaisen pois ja jäljelle jää hyvin vaalea, jopa vähän harmaaseen taittava pinta. Keittiön jatkeena on lattia sitä jo monta kertaa kehuttua Saima Lumia ja se myös on valkolakattua ja samaa sävyä hain myös tänne keittiön puolelle.

Ja liesituulettimena se niin alunperin himoilemani ja jossain budjettiahdingossa jo kerran hylätty ja loppumetreillä takaisin ostoslistoille kirinyt Lapetekin Manhattan. Nyw York -friikin päiväuni. Siinä se nyt on! Ja on muuten ihan mielettömän ihana. Kuvissa ei vielä näytä miltään, mut ans olla kun saadaan sähköt päälle ja kuvun sisällä olevat ledivalot päälle kun pilvenpiirtäjät tuikkivat mun keittiössä, niin voi että!!

Nyt enää puuttuu hana, jota vielä ei ole, kun olen jäänyt miettimään, että pitäisikö sen olla musta vai perus metallinkirkas. Ja mallikaan ei vielä ole ihan selvillä.

Eikös tuohon nyt musta hana kuuluisi tulla? Vai mitä olette mieltä?

Vielä kerran pojat: keittiö

Keittiöhän meillä on jo valittu hyvissä ajoin ja siitä on sitä ja tätä blogissakin höpisty, mutta otin vielä kerta kiellon päälle yhden erän tatamilla Puustellin suunnittelijan kanssa.

Keittiö on ollut muodoltaan ja peruskuvioiltaan hyvinkin selvä, mutta joku sen materiaaleissa vielä jäi vaivaamaan, enkä ollut täysin tyytyväinen suunnitelmaan. Alkuperäinen ideahan oli musta runko, jossa Puustellin Miinus-malliston mustaksi petsatut koivuovet. Saareke oli valkoinen ja samoin ainoa seinälle tuleva yläkaappi. Kuva löytyy täältä. Tasojen materiaali ja väri oli vielä vähän auki.

Ajan kanssa kuitenkin nuo alun perin kevennykseksi ajatellut valkoiset alkoivat tuntua irrallisilta ja lopulta tuo seinähylly alkoi näyttää silmissäni siltä, että "rahat loppui kesken ja hain seinäkaapin Ikeasta". Eli eikun Puustelliin ja vielä veivaamaan. Riivasin jo syksyllä hintatinkauksellani Vantaan Puustellin henkilökunnan hulluuden partaalle, mutta kyllä he vielä päästivät sisään ja viilaamaan suunnitelmaa.

Ja voilá, nyt näyttää harmonisemmalta ja paremmalta. Kaikki rungot on nyt mustia, ovet mustaa Miinusta, yhden yläkaapin ovi uv-suojattua koivua, tasot valkolakattua/öljyttyä massiivikoivua (se tulee puusepältä, Puustellilta ei saanut valkolakattua) ja sokkelit rosterin tapaista harmaata. Nyt keittiössä on vain kolme väriä: musta, koivu ja rosteri kodinkoneissa ja sokkeleissa.

Nyt näyttää siis tältä:

Edit: ja ainiin. Otin yhden Miinus-oven mukaani laattavalintoja varten ja autosta noustessani huitasin sillä ovella itseäni silmäkulmaan. Auts! Jos siis huomenna herään silmä mustana, niin syyllinen on ihan oi-ke-as-ti keittiön ovi :D

Meille tulee Puustellin keittiö

Tässä se nyt on. Meidän tuleva keittiö. Kisa käytiin Keittiömaailman, Topi-Keittiöiden ja Puustellin välillä. Ja meille tulee Puustellin keittiö. Talo Siniseen taas tulee Topi-Keittiö.

Valintaprosessin varrella Keittiömaailmasta saimme maailman parasta palvelua. Voimme aivan hurjasti suositella Espoon Suomenojan liikkeestä Johanna Rajamaata. Keittiömaailma kuitenkin putosi kisasta, sillä matkan varrella löysin Puustellin valikoimasta sellaiset ovet, jotka ehdottomasti halusin, eikä samanlaisia Keittiömaailmasta löydy. Topi-Keittiöt taas pelasi itsensä loppukahinoista sillä, että yhteyshenkilömme ei ole enää viimeiseen kolmeen viikkoon palannut suunnitelmamme korjauksiin, uuteen kustannusarvioon tai laskenut meille pyytämiäni tarjouksia kodinhoitohuoneesta, kylppärin kalusteista ja eteisen kaapistoista. Harmi, mutta emme me ehdi jäädä odottelemaan loputtomia aikoja tarjouksia ja on tässä pieni periaatteellinenkin kysymys, että mielestäni asiakkaan ei kuulu joutua rimputtamaan ja kyselemään perään kerta toisensa jälkeen.

Meidän keittiöstämme tulee L-mallinen saarekkeella. Naapurissa, talo Sinisessä, keittiö on saman mallinen, mutta peilikuva.

Takaosa, tai tuo L-osa tulee olemaan musta. Ovet ovat mustaksi petsatut koivuviilutetut kenno-ovet Puustellin Miinus-mallistosta, joka on heidän uusi ekomallistonsa. Saareke on mattavalkoinen. Tasot molemmissa on massiivikoivua. 

Kylmälaitteet ja astianpesukone on integroituja. Tuohon saarekkeen ruokailutilan puolelle tulee kaapit kattausvälineille ja astioille. Sisäpuolella on vetolaatikoita.

Paljon mietittiin, että pärjätäänkö ilman yläkaappeja, mutta kyllä meille nyt piirrettiin tuo yksi kaappi tuohon oikealle seinälle laseja ja kahvikuppeja varten. Tuntui tosi vieraalle ajatukselle, että lasit ja kupit olisi kaikki olleet vetolaatikoissa.

Liesituuletin ei kuulu tähän keittiöpakettiin Puustellilta, mutta edelleen haaveissa on tuo Lapetekin IHANA City-liesituuletin, josta olenkin intoillut jo aiemmin täällä. 

Tästä aidosta kuvasta saa paremmin fiilistä miltä tuo musta ja koivu yhdessä näyttävät. Tasojen materiaali aiheutti eniten päänvaivaa matkan varrella, mutta olen kyllä nyt tosi tyytyväinen tähän loppuvalintaan.

Edesmenneen Isku-keittiöiden Virta

Ja sitten se vinkkiosasto. Mitä opin keittiökisan aikana? Älä lannistu! Kilpailuta, vänkää, tingi, mutta asiallisesti tietenkin. Kyllä se oikea hinta sieltä sitten tupsahtaa. Puustelliltakin! Ja toinen pikkudetalji. Muista pyytää kaapistojen päädyt (kuten esim. saarekkeen päädyt) siitä samasta ovimateriaalista kuin mistä ovetkin ovat. Muuten saat sitä runkomelamiinia, joka usein näyttää aika halvalta verrattun ovien kunnon matskuun. Eikä siitäkään kannata ylimääräistä maksaa, vaikka se keittiösetä tai -täti niin ensin ehdottelisikin. En minäkään maksanut ;)

Terapian tarpeessa

Raksavuodeksi olemme tilanneet suurin piirtein kaikki sisustus- yms. lehdet ja joka viikonloppu tuijotan tv:stä aamupäivisin raksa- ja stailausohjelmat. Osaan oman talon materiaali- ja tyylivalinnoista on itsellä jo aika selvät sävelet, mutta puuttuviin osiin yritämme löytää näistä apua.

Maailma on pullollaan todella mageita juttuja ja lähes joka lehdestä ja ohjelmasta löydän "tää on just meille" -tyyppisiä juttuja, mutta...

Rohkeiden valintojen kohdalla pöksystä meinaa aina kurkata pupu! On jännä huomata, että kun oma asumisen historia ihan sieltä lapsuudesta asti on ollut vuokra-asunnot tai muut ei omat asumismuodot, niin se perimä roikkuu todella sitkeässä. Asumme tällä hetkellä ensimmäisessä omassa asunnossa rivitalossa ja edelleenkin kannan mukanani asennetta, että ei seinään voi porata reikiä hyllyille, kun seinät ei ole omat. Tai, että ei voi laittaa kirkkaan oranssia tapettia, kun vuokranantaja ei tykkää, tai joudut repimään ne irti ja palauttamaan seinät valkoisiksi muuttaessasi. Edelleenkin alitajuisesti on itselleni ihan vieras ajatus, että hanat, nupit, ovet, karmit ja vessanpöntöt ovat omiani ja voin tehdä niille mitä tykkään.

Mitäs jos haluaisinkin nukkua puussa? 

Rautakaupassa parkettihyllyn vieressä töröttäessäni herään siihen, että ajattelen, että uskallanko ottaa tuon tumman ebenpuun, että jos myyn talon, niin onko ostajien mieleen. Että anteeksi mitä hittoa? Kenelle minä tässä olen taloa tekemässä? Perheelleni ja itselleni loppuelämäkseni, vai kohta myytäväksi eteenpäin? No, tuo ensimmäinen tietenkin, mutta miksi ajattelen alitajuisesti näin?

Samoin huomaan miettiväni, että kun taloomme tulee vain kaksi makuuhuonetta, niin onko se hyvä idea. Lähes 200 m2 ja vain kaksi makuuhuonetta, että kuka perhe sellaista ikinä ostaa kun huoneita on vaan yhdelle lapselle.

Taidan tarvita raksaterapiaa, jossa alitajunnasta pyyhkäistään tällaiset vanhat kuonat pois ja uskallan valita ne kirkkaan oranssit keittiön kaapit, jos sellaisia nyt sattuisin ihan itselleni haluamaan. Onneksi en halua :) Tai ehkä olen vaan tuijottanu telkkarista liikaa Hurjaa remonttia, jossa joka taloon tehdään todella spesiaaleja tiloja tanssisaleista 50-luvun ravintolasaleihin ja alkanut kuvitella, että meilläkin pitää olla jotain tuollaista. Onneksi omiin harrastuksiini kuuluu lähinnä käsityöt ja siihen riittää mukava nojatuoli. Ja sen saa mukaansa jos meinaa muualle muuttaa...

Yksi valinta sentään on saatu tehtyä talo Punaisen puolella. Nimittäin keittiö! Huomenna käymme katsastamassa viimeiset kuvat ja viilaamassa loput yksityiskohdat kuntoon. Saanen mukaani tuolloin julkaisukelpoiset kuvatkin, joten keittiöasiaa tulossa lisää lähiaikoina. Talo Sininen vielä pohtii keittiövalintojaan.

Raksalta ei mainittavasti raportoitavaa. Lumi satoi aivan väärään aikaan monttuun, mutta toivottavasti sulaa pian pois. Maanantaina tulee ensimmäinen erä kiviä ja alkaa pohjien teko. Ehkä ensi viikon jälkeen on jo jotain näkyvää kerrottavaa.

Ostamisen vaikeudesta

Tässä erilaisia rakennusprojektiin liittyviä hankintoja miettiessä olen todella kovasti ihmetellyt miten, erityisesti näinä hankalina taloudellisina aikoina, joidenkin tuotteiden tai palveluiden ostaminen on pirun vaikeaa.

Voisi kuvitella, että kenelläkään ei tällä hetkellä myynti vedä niin, että olisi varaa jättää yhtään potentiaalista asiakasta pyydystämättä, mutta niin vaan tuntuu olevan.

Ensimmäinen esimerkki on keittiökaupoilta. Kun alunperin aloimme etsiä vaihtoehtoja keittiöille, niin sekaan mahtui muutama kummallinen tapaus. Ensimmäinen oli keittiökauppias, joka ei ehtinyt vastata ensimmäisiin kysymyksiin mahdollisesta keittiöstä, koska hän oli lähdössä lounaalle. Kyllä, myyjä totesi, että sovitaan uusi aika tapaamiselle ja hän sitten vastaa kysymyksiin, kun nyt on kiire lounaalle. No, hän ei sitten halunnut meitä asiakkaikseen.

Toinen tuotteiltaan erittäin potentiaalinen ja kiinnostava keittiöfirma oli piilottanut yhteyshenkilönsä nettilomakkeen taakse. Ja lomakkeen yhteydenottopyyntöön kukaan ei koskaan vastannut. Eipä tarvinnut sinnekään rahojaan viedä. Kolmannen tahon kanssa on kovasti käyty kauppaa ja suunniteltu ja palvelu on sinänsä ollut ihan ystävällistä, mutta jokaista muutosta tarjoukseen tai keittiöpiirrokseen pitää erikseen kysyä parin viikon päästä tapaamisesta ja sitten sen saa. Ja osa asioista, joita piti seuraavaan versioon selvittää, on aina tekemättä. Yhteydenotot on tapahtuneet aina meidän puolelta. Ei ole paljoa heiltä perään soiteltu. Eipä siitäkään jäänyt fiilis, että meidän kanssa kauppa halutaan aivan ehdottomasti tehdä.

Voiton meidän keittiörahoista tulee saaman aktiivinen, asiallinen ja luvatut asiat tsäpäkästi hoitava keittiökauppias, josta tulee fiilis, että hän oikeasti haluaa meidät asiakkaakseen ja meille hyvän keittiön.

Kuvan keittiö ei liity tapaukseen. On muuten vaan hieno!

Toinen ihmetystä tähän mennessä aiheuttanut tapaus on sellaisen pienen marginaalituotteen, kuin saunan vaneeripaneelin toimittajat. Sellaisia vaneeripaneeleja, mitä saunaani hinkuan, valmistaa Suomessa vain kaksi tahoa (tai jos niitä on enemmän, niin hyvin ovat tuotteensa piilottaneet). Toinen heistä myy oman verkkokauppansa ja netraudan kautta ja toisen sekavahko verkkopalvelu ei kerro laisinkaan mistä ko. tuotetta mahdollisesti saa. Kysyin nettilomakkeella, sain vastauksen, että juu, myydään paneelia ja hinnan. En tietoa, että mistä sitä saa ostaa. HUOH! Netraudan showroomiin sentään pääsee tuotetta ihmettelemään, mutta tuo toinen paneelikauppias tekee kyllä turkasen vaikeaksi tuotteidensa ostamisen.

Ihan sitä vaan tässä kummastelen, että jos tuollaisia erikoisia ja erityisiä marginaalituotteita aletaan valmistaa ja sellaiseen yritys investoi, niin luulisi, että olisi fiksua tehdä myös niiden tarjousten kysyminen ja hankinta mahdollisille asiakkaille (joita ei varmasti ole pilvin pimein) mahdollisimman helpoksi. Mutta ei vaan! Tässä pitää ihan hartiavoimin tehdä salapoliisintyötä ja netin penkomista, että on edes tilanteessa, jossa tietäisi, että mitä on tarjolla, mihin hintaan ja mistä sitä voi ostaa.

Keittiöpinnistelyä

Mitenkä tämä keittiöiden kilpailuttaminen onkaan niin puisevaa puuhaa? Suunnitelmat on suht selvät molemmissa taloissa, pintamateriaaleja vielä ehkä vähän mietitään. Enemmän meillä kuin naapurissa. Mutta se kilpailuttaminen. Plääh!

Raha ja sen järkevä käyttö kuitenkin soittelee sen verran isoa trumpettia tässä sinfoniassa, että nyt kun useammalla keittiöfirmalla on tänä viikonloppuna keittiöpäivät, niin pakkasimme rouva Sinisen kanssa itsemme ja tarkkaan piirretyt keittiöpohjat autoon ja huristimme Vantaan Tammistoon, josta liikkeet löytyvät riti rinnan helposti.

Rouva Sininen piti päänsä ja tuli ulos liikkeistä alkuperäisen suunnitelmansa kanssa, mutta itselläni suunnitelma pyllähti materiaalien osalta nurin, taas kerran.

Siniseen taloon on tulossa valkoinen keittiö, jossa keittiön puolen tasot on joko mustaa kiveä tai betonia (sellainen itse valettava valmispaketti... siitäpä saadaankin sitten blogiin tarinaa, jos tämä toteutuu ;) ja saarekkeen taso puuta. Meillä taas on aloitettu suunnittelu kokovalkoisesta korkeakiiltoisesta ja kuljettu eri sävyisten harmaiden ja mattavalkoisten kautta mustaksi petsattuun koivuun kaapistojen osalta ja valkoiseen, puolikiiltävään saarekkeeseen. Koko matkan ajan olen halunnut paksua korkeakiiltoista laminaattitasoa. Mutta nyt en ole enää varma siitäkään.

Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma: Lapetekin City-liesituulettimesta! Sellainen on meille saatava. Olen SUURI New York -fani ja tämän nähtyäni en enää ole muuta halunnut. Siitä on onneksi tullut juuri uutuutena malli, joka sopii myös huippuimurin kanssa, joka meille on siis tulossa. Eikö olekin hieno? Muuten keittiö/ruokailutila/olohuone-alue tulee olemaan vaaleaa ja simppeliä ja yksinkertaista, niin tämä liesituuletin on "se jokin".

Kuva: Lapetek / www.lapetek.fi

Kaivinkoneita ja keittiösuunnittelua

Metsurien mentyä tontin reunalle rullasi muhkea kaivinkone. Joko kohta päästään tontille ihan omaa tietä pitkin eikä tarvitse loikkia naapurin aitojen yli.

Alunperin pelättiin, että tiekin pitäisi louhia, mutta nyt kun kaivuri on kauhallaan vähän tehnyt tunnusteluja, niin näyttää siltä, että tien kohdalla on lähinnä ollutkin täyttömaata ja louhetta. Tästä se lähtee. Kummallisen hitaasti, mutta ilmeisen varmasti.

Tästä tietä lähdetään puskemaan läpi

Ja jonnekin se tukimuuri katosi

Keittiösuunnittelua

Itseämme viisaammat ovat ohjeistaneet, että keittiö kannattaa ainakin suunnitella (tai siis suunnitelluttaa), ellei tilata tässä vaiheessa projektia kun seiniä voi siirrellä ja sähköjä ei ole suunniteltu lopullisesti. Siispä teimme äiti Sinisen kanssa työnjaon keittiövalmistajien kesken ja lähdimme kaupoille. Suunnitelmissa on käydä kolmen tai maksimissaan neljän putiikin valikoima ja hinnoittelu läpi kumpikin tahollaan. Enempään ei aika eikä hermot riitä. Itse aloitin kierroksen tuttavan suosittelun perusteella Keittiömaailmasta. Äiti Sininen suuntasi HTH-keittiöille.

Molempien talojen keittiöt on suurin piirtein saman malliset ja varustelun tasokin tullee olemaan hyvin samanlainen. Hintavertailut onnistuvat siis meiningillä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvittelisin kahden köökin ostamisella saavan myös vähän määräalennusta. Saas nähdä.

Itse luulin tietäväni millaisen keittiön haluan, mutta erinomaisen konsultoinnin ja vaihtoehtojen esittelyn jälkeen korkeakiiltoinen kokovalkoinen keittiö tummilla kivitasoilla muuttuikin valko-harmaaksi keittiöksi puolikiiltävillä ovilla ja valkoisella kiiltävällä paksulla laminaattitasolla. Mitä ihmettä tapahtui? Viikon päästä nähdään miltä se livenä piirroksissa näyttää.

Seuraavia keittiötreffejä en vielä ole sopinut kalenteriin. To be honest, homma alkoi tympiä jo ensimmäisen keikan jälkeen. Ei siksi, että keittiön suunnittelu sinällään olisi tylsää, mutta aikaa vievää se on, enkä kyllä hirveän montaa kertaa jaksaisi samoja loruja tarpeista ja toiveista keittiötyypeille lurittaa. Vaan ei kai se auta, jos kustannustehokkaan köökin itselleen haluaa.

Kiikkuu, kaakkuu

Koskaan ei ole liian aikasta alkaa haalia uusia huonekaluja taloon, joka valmistuu aikaisintaan vuoden päästä, eihän?

Saimaan rannoilta löytyy huikeiden mökkimaisemien lisäksi muutamia erinomaisia antikvariaatteja ja käytettyjen huonekalujen kauppoja. Eräästä näistä mukaan pyysi päästä musta keinutuoli. Tiukasti tingittynä tuosta kaunokaisesta piti pulittaa 80 euroa, mikä on tänä päivänä pilkkahinta kiikusta, joka ei muuta restaurointia kaipaa kuin uuden mustan maalipinnan. Päälle heitetään lampaantalja, joka sekin jostain löytynee ennen kuin tämä tuoli uudessa olohuoneessa kiikkuu kaakkuu. Yleensä en ole välittänyt vanhoista huonekaluista tai mummolatyylistä, mutta jostain syystä tällaiset simppelit keinutuolit miellyttävät silmää. Ja tässä nyt hankitussa on tosi hyvä istua. Artekin Madamoiselle keinutuolista pidän paljon, mutta siitä puuttuu nuo käsinojat. Kunhan joku vielä keksii mihin tämä vuodeksi säilötään?

Meiltä perhe Punaiselta nimittäin löytyy olohuoneesta ennestään jo yksi keinutuoli, joka on myös löytö samaisesta huonekaluliikkeestä. Sen alkuperäisasu oli kulahtanut valkoinen ja pienen pintaremontin jälkeen se näyttää nyt tältä:

Täytynee miettiä tämän keinun väriä vielä uudelleen. Petsiruskea ja kiiltävä musta ei enää oikein juttele keskenään. Ehkä tämäkin pikkukeinu päätyy lopulta mustaksi.

Pinnatuolihenkiset keinut päätyvät aikanaan samaan isoon olohuone-ruokailu-tilaan ruokailuryhmän pinnatuolien kanssa, joiden kanssa äiti Punaisella tässä hiljattain karkasi mopo käsistä pahemman kerran. Tuo kuvassa näkyvä tammipöytä on sittemmin vaihtunut valkoiseen pyöreään pöytään ja sen ympärille oli pakko saada pinnatuoleja. Liekö kyseessä sama pinnatuolivirus kuin monilla muillakin sisustajilla viime aikoina on ollut?

Äiti Punaisen pinnatuolien etsintä noudatti Heinz-ketsuppitaktiikkaa. Ensin niitä ei meinannut löytyä mistään järkevässä kunnossa tai tolkulliseen hintaan ja lopulta aikansa kun pulloa hölskytti, niitä tulla turskahti ovista ja ikkunoista. Aluksi yksi löytyi SPR:n Kontti-kirppikseltä, kaksi kierrätyskeskuksesta, yksi Tori.fi:stä. Työkaverin kuultua projektistani hän totesi vintissään olevan tuoleja pilvin pimein ja ne olivat menossa roskalavalle, haluaisinko ne? Tarvitse enää en, haluan KYLLÄ. Ja lopulta nurkissa pyöri 11 pinnatuolia. Ja perheessä meitä on 3 tuolin tarvitsijaa. Joku tässä ei täsmää.

6 tuolia kunnostettiin ja maalattiin. Loput odottavat inspiraatiota ja tukkivat työhuoneen lattiaa. Niin tyypillistä.