Listamunaus ja pari muutakin raksaduunia

Rouvan ensimmäinen raksaviikko on jo puolivälissä (aloitin siis reippaana tiistaina ja raksaviikot on meillä 7 päivän mittaisia) ja hengissä vielä ollaan! Toisena aamuna konttorirottaa kolotti ihan joka paikasta, mutta sen jälkeen tunnelmat on olleet nousujohteisia.

Kunnes... tänään iski paha raksamurjotus, kun perfektionistirouva mittaili ikkunoiden höyrysulkumuovia peittävät listat (joo, niitä listoja näköjään nyt tunkee vähän sieltä ja täältä esiin, vaikkei pitänyt!) väärään mittaan 7 senttiä liian lyhyiksi ja tietenkin kertalaakista moneen ikkunaan samalla. On se kumma, että omassa duunissaan sitä laskee miljoonat jos toisetkin täsmäämään riveilleen, mutta ei yhtä penteleen ikkunalistaa osaa mitata ja sahata mittaansa.

Iskin hanskat tiskiin ja lähdin ostamaan pallogrilliä. Huomenna pidetään ekat makkaranpaistajaiset koko raksaremmin kesken ja samalla toivottavasti vähän siivotaan pihaakin.

Ekan raksaviikkoni aikana olen todennäköisesti tullut legendaksi lähi-Starkissa. Olen pyörinyt siellä jo aika monta kertaa hyllyjen välissä piinaamassa (joskin erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita) myyjiä ihmeellisillä ostoslistoillani. Omasta mielestäni siis. Myyjät kyllä tiesivät heti, että mikä on pöllönsilmä. Itse olin lähinnä suuntaamassa Korkeasaareen. 

Viimeisimpänä touhusin listahyllyjen luona ja totesin, että 3,3 metrisen peitelistat ei mahdu autoon. Eikun listakasa kainaloon ja myyjää etsimään. Nämä pitää pilkkoa. Kolmen metrin listat ei ole kauhean kätevät kun niiden kanssa pyörii ympyrää rautakaupan hyllyjen välissä ja ehdin ne aika monta kertaa rämäyttää lattialle ja hyllyjen kulmiin, kun avulias myyjä ilmestyi kauhu naamallaan apuun. Ja kas, listat hoituivat mittaansa ja sain pelattua autotetristä ja raahattua ne tontille. Vain leikelläkseni ne väärän mittaisiksi. Huoh! 

Kevyesti epäilyttää makuuhuoneiden laminaatin asennus, joka allekirjoittaneella on työlistalla seuraavaksi. Mihinkähän mittaan mahdan ne saada pätkittyä? Testailin jo tänään miltä valittu laminaatti (Quick Stepin Havanna Oak Natural) näyttäisi lattialla. Kuvassa pilkistää myös pistorasia. Sähkömiehet saivat tänään alakerran "kalustettua" eli katoissa on lamput ja palovaroittimet ja seinissä valopainikkeet, lattialämppäreiden ohjausyksiköt ja pistorasiat. 

Samaan aikaan toisaalla, jotkut itseäni vähän kätevämmät, eli lähinnä herra Punainen on saanut aikaiseksi etuovelle johtavat portaat (huomatkaa söpö sydän!), kodinhoitohuoneen vesieristyksen ja aika monta muutakin yksityiskohtaa. 

Ai niin, jatkoinhan minä itse myös maalanrinuraani, joka oli kyllä kunniakkaampi kuin listoittajan urani, ja tytär sai toivomansa värisen tehosteseinän. Onneksi väri ei ollut pinkki/turkoosi/keltainen/oranssi tai joku muu shokkiväri, joita matkan varrella on väläytelty. Harkinta-aika on muuttanut tahtotilan vaaleaan beessin ja ruskean sekoitukseen. Ihan kaunis väri. 

Torstai oli myös siivouspäivä, niin kuin kuuluu ja tönö siivottiin siihen kuntoon, että maanantaina hommiin saapuvat laattamiehet voivat aloittaa hommansa saman tien. 

12-v tytär on ollut läpi kevään todella nihkeää raksatyövoimaa ja sama tendenssi tuntuu jatkuvan. Häntä nippa nappa kiinnostaa mitä omaan huoneeseen tulee, mutta muuten ei kyllä raksahommat napostele. Tänään käytin uhkailu-kiristys-lahjonta-katteettomat lupaukset -menetelmää ja hoopotin lapsen tontille kiviä keräämään (rivinteerin materiaaliksi). Ja heti kun silmä vältti. Siellä se sometti. Nuoriso! Ja ei, tuo iso kiviläjä ei ole siinä hänen jäljiltään. 

Paketista paljastui portaat

Meillä on portaat! Molemmissa taloissa. Tätä porrasasiaa on pähkitty nyt jo useammassakin postauksessa täällä ja täällä ja pähkimisessä ollaan tultu nyt ainakin puoliväliin: portaat on valettu.

Päädyimme lopulta kuitenkin alkuperäiseen ajatukseen eli betoniportaisiin. Vaikka houkuttelevia vaihtoehtoja matkan varrella löytyikin, etenkin metallirunkoisissa kevytrakenteisissä portaissa, niin lopulta palasin siihen, miksi jykevän kivitalon halusin. Ettei mikään paikka pauku eikä natise. Ettei portaan pauku eikä natise. Siispä portaat betonista.

Enää jäi mietittäväksi tuleeko portaat valmiina elementtinä vai paikalla valettuna. Rakennesuunnittelijamme piirsi meidän tahtotilaamme sopivan ohuet portaat ja saimme runkourakkaporukaltamme niin edullisen työtarjouksen, että emme sitten lopulta edes lähteneet kyselemään valmiita portaita mistään.

Rakennesuunnittelijan piirrokset portaista. 

Niinpä raksaukot pistivät päivässä puumuotin pystyyn ja valuhommiin. Portaat valettiin useammassa osassa ettei "kura" valunut kehikkoa pitkin lattialle.

5 päivää kuivumisaikaa ja avot, portaat oli valmiit. Kävin oikein vatupassin kanssa kyttäämässä, että suoraan tuli. Ja tulihan ne. Ja iloissani hypplehdin portaita ylös ja alas. Ei tömise ei! Täytyy tässä kohtaa oikein kehua, että meillä on tosi ripeä ja hyvää jälkeä tekevä runkoporukka.

Ainoa asia mikä näissä portaissa (tai portaiden ympäristössä) vähän ottaa päähän on tuo metallitolppa, joka yläkerran ontelolaattaa kannattamaan oli pakko tuohon portaiden sivuun laittaa. Ei se tietenkään tuollaiseksi raikkaan punaiseksi jää, mutta tuohon paikalleen kyllä. Sen verran sain tilannetta pelastettua, että sen paikkaa siirrettiin portaiden kääntymiskulmasta "alaspäin", mutta kyllähän se ihan tyhmä on tuossakin. No, ehkä siihen aikanaan silmä tottuu kun se on maalattu ja kaikki muut asiat paikallaan.

Portaisiin halusin tasaisin välitasanteen. Olen edellisissä asunnoissa saanut tarpeekseni portaista, joissa mutkassa portaat kaartuvat mukana ja toisessa reunassa ne ovat kapeat. Ihan hukkaan menee puolet portaista. Ja tuonne tasanteelle voi nurkkaan tuupata vaikka jonkun kasvin somistamaan (tukkimaan, sanoisi herra Punainen) portaikkoa.

Portaiden kohdalla on 120 cm leveä korkea ikkuna, joka valaisee sekä ylä- että alakertaa ja portaikkoa. Siitä näkee sopivasti kulkiessaan, että mitä talo Sinisen puolella puuhataan ;) Heillä vastaava porrasikkuna on peilikuvana vastapäätä. Meille onneksi tulee tuohon ikkunaan sälekaihtimet, naapuriin ei, joten naapurikyttäys on siltä osin yksipuolista.

Kaide- ja portaiden päällystyspohdinnat on edelleen käynnissä. Jääköön se asia vähän hautumaan. Sillä ei ole vielä niin kiire.

Asunnot myyntiin

Vaikka alunperin toista kuviteltiin, niin raksa-aika kuluu hirmu nopeasti. Nyt on 10 kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran ystävien kanssa saimme kuningasidean yhteisestä rakennusprojektista, 8 kuukautta tontin ostosta ja 3 kuukautta rakennusluvan saamisesta. Ja noin 5-6 kuukauden päästä meidän pitäisi päästä muuttamaan uusiin taloihin sisään. Eli alle puolet siitä ajasta kun tämä projekti on edes ollut ajatuksissa käynnissä on enää muuttoon jäljellä.

On siis aika alkaa miettiä vanhoista asunnoista eroon hankkiutumista! Kuten varmaan ihan jokainen, joka mitään uutisvälineitä seuraa tietää, että ajat ei ole nyt ihan parhaat sitä puuhaa ajatellen. Toki pientä piristymistä on uskaliaimmat asiantuntijat jo keväälle asuntokaupoille luvanneet. Tässä kohtaa tarttuu jokaiseen positiiviseen singnaaliin kuin hukkuva korteensa. 

Kumpaisenkaan meistä raksaperheistä ei tarvinnut muuttaa väliaikaismajoitukseen rakennusajaksi (kiitos vaan pankeille ny oikke kovasti) ja saadaan asua omissamme hyvinkin loppuun asti. Paitsi, jos joku nyt justiinsa tulee sanomaan, että jos lähdette heti, niin maksetaan teidän kämpästä täysi hinta. Siinä tapauksessa lähtee rojut Pelikaaniin ääntä nopeammin ja sukulaiset saavat hiljaisia ja huomaamattomia vuokralaisia kevääksi. Moista ei kuitenkaan ole näköpiirissä, joten eikun siivousrätti kauniiseen käteen ja tavaroita piilottelemaan, että saadaan epärealistisen siistejä myyntikuvia aikaiseksi. 

Perhe Sinisellä on myyntiurakkana omakotitalo kehyskunnissa ja Punaisella iso rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla. Siniset luottavat välittäjän palveluihin ja ovat muutama viikko sitten jo myyntihommat aloittaneet. Useampia katsoja yksityisnäytöissä on jo ollutkin. Me Punaiset sen sijaan saatiin sen verran tarpeeksemme tonttikaupassa vähän sitä ja tätä hussanneesta välittäjä-daamista, että me luotamme ainakin alkuun omiin myyntitaitoihin ja koitamme saada huushollin myytyä itse. Olenkin virittänyt kirjallisen ilmaisutaitoni huippuunsa ja runoillut hiljaisen myynti-ilmoituksen verkkoon, mutta virallisen aloituksen ja näytön ajattelimme pitää muutaman viikon päästä. Vapautumista emme uskalla luvata vielä ennen kuin kesän lopussa, joten liian aikaisin tätäkään hommaa ei liene kannata aloittaa. 

Ihan muina miehinä olen asuinalueemme näytöissä käynyt huvikseni väijymässä, että noinko kauppa käy ja minkälaisia katsojia saman tyyppisissä kohteissa käy. Viimeksi tänään kävin päivälenkin yhteydessä naapurin kanssa näytössä toteamassa, että meillä on ihan hinta ja laatu kohdallaan. Siinäkin näytössä oli heti useampia katsojia, joten ei tällä alueella ainakaan aivan kalmankuollutta ole. Pikkuisenko tekisi mieli käydä nykimässä näytöissä kävijöitä hihasta, että: "psst. mulla ois sulle vielä parempi asunto, ihan tuossa nurkan takana", mutta olishan se jo härskiyden huippu :D

Että ei kun kirppislastia kasaamaan ja joutavaa ryönää pois heittämään, että näytön aikaan huusholli on roinaton ja tyylikäs. Yeah, right!

Tätä odotellessa:

Raksalla on viikonloppuna laiteltu kellarikerroksen styrokseja ja huomenna maanantaina puretaan sisäportaiden muotit pois, joten luultavasti seuraavaksi jutellaan sitten taas portaista. Ensi viikolla asennetaan autokatoksen ja parvekkeen teräspilareita, tehdään kattotöitä ja sähkömies tulee touhuamaan omia hommiaan ja päästäneen laittamaan raudoitusverkot kellariin lattiavaluja varten. Hommat siis etenee, etenee... Tänään paistoi aurinko ja talon möhkäleet näyttivät tältä.

Raksaviikko 11 - talot harjakorkeudessa

Raksaviikkolaskennan aloitimme sillä viikolla kun saimme rakennusluvan ja aloituskokous pidettiin. Sitä ennenhän louhintatöitä tehtiin monen monta viikkoa, joten kokonaisraksa-aika on huomattavasti pidempi. Raksa-aikatauluamme voi muuten seurailla aikataulusivulla, jota yritämme muistaa päivitellä sekä taakse että eteenpäin parhaan arvion mukaan.

Tällä laskutavalla nyt eletään siis raksaviikkoa 11. Raksaviikolla 10 molemmat talot olivat harjakorkeudessa ja alakerran pohjat tasoteltu oikeaan korkoon, viemäri- ja radonputket on kellarikerroksen osalta valmiiksi laitettu ja peitelty ja styrokseristeiden latominen voi alkaa heti kun pihassa on sen verran tilaa, että kuorman voi pihalle tilata. Juuri nyt pihassa tilaa vie autokatosten kannatintolppien anturoiden valityöt. Ne on valettu tänään ja teräspilarit asennetaan nyt alkuviikosta.

Viime viikon lopulla ja viikonloppuna raksalla on pyörinyt taas louhintatöistä tuttu raksa-Kake. Tällä kertaa tekemässä talojen ulkopuolen täytöt (eli laittoi suojamuovit ja patolevyt sokkelin pintaan ja kippasi turkasen paljon soraa sokkelin juureen) ja tasailemassa tontin pintaa lähemmäs lopullista. Raksa-Kake myös asensi sadevesiputket ja -kaivot (jotka johtavat vedet imeytyskenttään, josta olikin jo aiemmin juttua täällä).

Talo Punainen harjakorkeudessa. Sisääntulopuolelta talo näyttää yksikerroksiselta ja putoaa rinnettä alas kaksikerroksiseksi. 

Autokatoksen pilarien anturamuotit. Tänään niihin on ilmestynyt myös betonia.

Molempiin taloihin sisäportaat valetaan paikalla ja muottien rakennus oli myös hyvässä vauhdissa viikonloppuna. Portaiden valu tapahtunee myös tällä viikolla.

Porrasmuotit talo Punaisessa.

Viikonloppuna herra Punainen ahersi loppujen bitumikernien kanssa ja yläkerran eristeet on nyt myös valmiit. Ulkopuolen eristeet on nyt kaikki valmiit.

Viimeiset ulkopuolen eristeet valmiina. 

Porraspähkäilyä

Raksalla hommat etenee taas vinhaa vauhtia joulutauon jälkeen muidenkin kun herra Punaisen ja ystävämme Jamesonin voimin. Eilen tulivat ontelolaatat. Kuvallista todistetta ei vielä ole kun siellä on niin pirun pimeää. Ehkä viikonloppuna ehditään valoisan aikaan räpsimään kuvia.

Samaan aikaan käymme läpi monia kilpailutuksia, joita vastaava mestarimme meille tekee. Tällä hetkellä on valinnassa ikkunoiden toimittaja, kattoristikkofirma ja peltikaton nakuttelijat. Näistäkin jotain ehkä myöhemmin, jos nyt niistä mitään mielenkiintoista kerrottavaa on... (aika tylsiä hommia minun mielestäni, ristikko kun ristikko, kunhan hinta on hyvä).

Sen sijaan olen kiusannut itseäni pohtimalla portaita. Asia, jonka piti olla jo aivan päivän selvä. Ja jota olen pohtinut kertaalleen jo projektin alkumetreillä.

Meidän portaat ja niiden alle jäävä kellarin "aula" on malliltaan kutakuinkin tämän kaltainen. Ylhäällä portaat kääntyvät tuonne oikealle muutaman askellen verran. L-malliset siis.

Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että betonia ne on ja lasikaidekin tuohon oli alunperin ajateltu. Well, lasikaide siitä putosi jo alkumetreillä pois kun yläkerrasta porraskuilun kaiteet vaihtuivat lasista muurattaviksi kaiteiksi. Eli piti keksiä uusi kaideajatus. Se on nyt kristallisoitunut, että kevyt ja valoa päästävä rimoitus olisi varmin vaihtoehto. Kuten tuossa yläpuolen kuvassa. Peruskaide ei mielestäni tuohon istu, sillä mihin se tuolla yläpäässä loppuisi? Jotenkin kummallisesti sitä yläkerran aukon kaidetta vasten?

Kuten tässä kuvassa. Se katoaa tuonne jonnekin. Ja epäilenpä, että meidän määräysten mukaan noin kevyttä kaidetta ei saisi edes laittaa. Jokuhan sieltä tietenkin sitten putoaa päälleen jonkun viskaalin mielestä.

No, sitten aloin jo katsella kevyempiä porrasversioitakin. Että tuon tilan kyllä vielä jotenkin avartaisi sellaiset avoportaat. Ja miten kauniita sellaisia löysinkään. Mutta kun olen aina sanonut, että seuraavat portaat on betonia, ei pauku eikä jytise, vaikka norsu niissä hyppisi. Mahtaako tuollaiset metallirunkoiset kevytportaat paukkua norsun alla? Olisiko näissä kuitenkin vaihtoehto?

Vai löytyisikö jostain betoniportaille tekijä, joka osaisi valaa ne tooooodella ohuiksi tai jopa niin, että portaiden alapuoli myötäilisi sitä portaan muotoa myös eikä olisi vain suora? Tietääkö joku, että onko moisia tekijöitä löydettävissä mistään? Nyt saa laittaa vinkkiä peliin.

Lopuksi palasin vielä kaiteiden pariin ja löysin aika ihastuttavan idean. Köysikaiteet! Tai kai tuo materiaali voisi olla jotain muutakin mitä tuohon pujotellaan? Ja jos ne eivät lähtisi lattiasta vaan portaan pinnasta aina kattoa kohden. Aika jännittävät!

Kaikkiin näihin kuviin löytyvät alkuperäislinkit Pinterest-sivuiltamme. En laiskuuksissani nyt jaksanut alkaa niitä joka kuvaan naputtelemaan.

Mutta ei tämä porraspohdinta nyt mitenkään selkeyttänyt tätä asiaa ratkaisujen osalta. Ehkä laitan pari porrastoimittajan esitettä tyynyn alle ja odotan jos unessa näen tulevat portaani kristallin kirkkaasti.

Stairway to heaven

En tiedä onko porrasasia vielä rakennusprojektisuunnitelmateknisesti ollenkaan se, mitä tässä kohtaa projektia pitäisi tai kuuluisi miettiä, mutta mietinpä kuitenkin.

Rivitalon puuportaiden paukkumista, nitinää ja töminää 10 vuotta kuunneltuani on aina ollut päivänselvää, että seuraavat portaat on betonia tai muuta pienen ydinkokeen kestävää materiaalia, joita voi vaikka norsu juosta ilman ääntäkään. 

Viime aikoina olen ollut vahvasti myös sitä mieltä, että portaat on tummat, joko tumman harmaat tai mustat. Betonille vaan joku hieno pinnoite (jonka tarkemman selvityksen olen ulkoistanut isä Punaiselle ja Siniselle). Tämä Heddan blogista (ja sittemmin monista muistakin) löytynyt fiiliskuva oli se alulle paneva voima. Mielettömän hienot portaat ja lattia. Tämän siivittämänä meillä on vakavasti myös harkittu betonilattiaa alakerran yleisten tilojen pinnoitteeksi. 

Kuvan alkuperä ilmeisesti sivustolta http://www.fantasticfrank.se/, mutta itse kuvaa ei enää löydy.

Yllä olevan kaltaiset portaat ovat (maallikon silmin) varmaan ne kaikkein tilaekonomisimmat neliöiden kannalta. 

Mutta... sitten löysin tämän kuvan. Ja rakastuin aivan täysin! Jos portailla voi olla sielunmaisema, niin omani on tässä:

Kuva: http://www.archdaily.com/

Aivan mieletön fiilis tässä porraskuilussa. Osansa tekee tuo valo, joka ilmeisesti oikealla ylhäällä olevista ikkunoista tulee. Ja tuon takaseinä/lattia-yhdistelmän kontrasti valkoisiin seiniin. Ja portaiden keveys. Portaiden alustan voisi hyödyntää työ- tai oleskelutilana. Mutta miten tähän kuvaan sopii ne alunperin haluamani betoniportaat? Metalliportaista meillä ei vielä ole mitään kokemusta eikä fiilistä. Mahtaako ne käytössä olla miten äänekkäät?

Contemporary Staircase by Los Angeles Architects & Building Designers Studio William Hefner

Tämän Uuteen kotiin -blogista löytämäni kuvan perusteella tuollaiset kevyet ja "ohuet" portaat on mahdollista tehdä, mutta ilmeisesti tässä kohtaa pitää jälleen työntää kättä syvemmälle rahataskuun.

Raksakaverimme äiti Sininen ei ainakaan tähän mennessä ole esittänyt muita toiveita portaiden suhteen, kuin että porraskäytävässä pitäisi olla ikkuna ja valoa. Kun portaat suuntaavat 1 1/2 -kerroksisen talon kellariin saattaa tuo olla vähän kinkkisempi juttu, mutta arkkitehtimme selvinnee siitäkin.

Kuva: planete-deco.fr

Tai mitähän tässä höpötän? Vaikka näinhän sen voisi toteuttaa:

Kuva: houzz.com

Meistä kumpikaan, talo Sininen tai talo Punainen ei tule mässäilemään neliöillä, joten joka neliö mietitään myös käytännöllisesti. Portaiden alustan hyötykäyttöä olemme myös pohtineet. Mitä sinne voisi sijoittaa? Tässä muutamia nokkelia vaihtoehtoja. 

Kuva: http://www.shelterness.com/

Kuva: http://www.shelterness.com/

Kuva löytyi espanjalaiselta Pinterest-sivustolta ja sen alkuperäinen sijainti on jo kadonnut.

Erityisesti tämä yllä oleva kuva on herättänyt ajatuksia, sillä neliöitä säästääksemme olemme talo Punaisessa miettineet myös vaihtoehtoja perinteiselle vierashuoneelle. Meillä ei yövieraita käy kuin kerran kaksi kolme vuodessa ja pelkästään sitä käyttöä varten ylimääräisen huoneen ylläpitäminen tuntuu jotenkin turhalta. Voisiko joku tällainen kodikas ratkaisu kellarissa (vuodesohvalla) toimia vierashuoneen korvikeena? 

Tämänkin kuvan alkuperä Pinterestistä eteenpäin on hämärän peitossa. 

Tai sitten tämä perinteisempi ratkaisu, tässä vaan vähän innovatiivisemmin toteutettuna vinoine ovineen: porrasalus-wc.