No nyt taas homma etenee

Useampi jumitusviikko takana. Vaikka toki kovasti töitä raksoilla super-Pappa ja herra Punainen painavat, niin edelliset viikot kattojen koolauksineen ja levytyksineen tuntuivat edistymisen kannalta hii-taal-ta. Molemmat työmiehet ovat siirtyneet kesälaitumille eli kokopäiväisesti raksahommiin. Herätyskello kilahtaa kello viisi joka aamu ja raksaukot painavat hommiin.

Nyt molempiin taloihin on rantautuneet seinien ja kattojen tasoittajat ja maalaajat ja homma etenee myös näkyvästi. Omatoimisten koolausten, levytysten ja valoaukkojen kaivertelujen jälkeen on aika antaa seinät ja katot jälleen ammattilaisten käsiin.

Vajaan viikon verran tasoitusporukka tasoitteli ikkunoiden ja ovien aukkoja ja tänään oli suuri osa seinistä saanut ensimmäisen tasoitekerroksen päällensä.

Talo Sinisessä on takkakin jo löytänyt paikalleen keskelle huonetta. Tuolta vällyjen altahan aikanaan löytyy Jotul fs 91 valkoisena.

Talo Siniseen on ilmestynyt lopultakin myös liukulasiovi. Se on aivan valtavan hieno. Ja iso. Kyllä nyt kelpaa terassille astella. Talo Punaisen puolelta vain kateellisena katsellaan. Ja tepastellaan parvekkeelle ihan siitä tavallisesta köyhän miehen lasiovesta. Sinisten puolella myös vihreä viidakkomaisema, joka ikkunasta avautuu on kauniimpi kuin meillä Punaisen puolella. Me katsellaan naapurin keittiön ikkunoista sisään.

Talo Sinisen paremmat parvekemaisemat

Talo Punaisen naapurimaisemat

Talo Sinisessä on super-Pappa ehtinyt myös jo laatoitushommiin ja yläkerran kypyhuoneessa on seinät jo laatassaan ja alakerran saunakylppäriin vedellään vesieristettä seiniin.

Punaisen puolelle sen sijaan tupsahti 3 tonnia laattoja (niitä todellisella tuskalla valittuja) tänään pihalle ja laattamiestä vasta etsitään. "Mukava pieni loppuverryttely ennen kotiin pyörällä polkemista", sanoi herra Punainen kun 3 tonnia laattoja pihasta sisään kantoi. Morjens.

Super-papalla on Sinisen puolella työkalut todella insinöörimäisessä järjestyksessä. Hän pyysi painottamaan, että siisteys ja järjestys työmaalla edesauttaa merkittävästi sekä turvallisuutta että tehokuutta. Tutkittu juttu. Kuulemma. Uskon sen.

Ja vielä loppukevennys. Pihaltamme kaadettiin monta viikkoa sitten kolme ikivanhaa hopeapajua ja pöllit jätettiin pihalle odottamaan loppusijoituspaikkaa. Vaan ne penteleetpä eivät heittäneet henkeään, vaan nyt niistä kasvaa uutta versoa. On se melkoinen tapaus tuo paju. Puiden torakka. Ei kuole millään!

Hirviä hoppu on

Kanssaraksaajilta on lähinnä kuullut aina kauhukertomuksia siitä, että tavarat ei tule tai valmistu sovitussa ajassa ja sen takia raksa venyy ja paukkuu.

Meillä tuntuu nyt olevan ihan eri meininki ja raksalle pukkaa tavaraa viikkoja etukäteen. Viime viikolla sain tekstarin kuljetusyhtiöltä, jossa kerrottiin kuljetuksen tulevan maanantaina. Oletin siellä olevan parkettinäytteitä tänne kotiin, vaan eipä ollut. Raksalle sen sijaan tupsahti takka ja hormi, jonka ostotyömiehet olivat vastaanottaneet. Emme siis ehtineet hätiin ja lähettämään tulisijaa takaisin sinne mistä tulikin.

Hölmöyksissäni olin luottanut takkatoimituksesta sopimisen jäämään vastaavan mestarin ja takkatoimittajan huoleksi. Siinä sitten kaksi perinteistä suomalaista miestä on sopinut asiasta puhelimitse. Toinen sanoo sopineensa vain asennuksen toukokuulle (ja tavaran toimituksen kun se maahan saapuu) ja toinen, että myös tavara tulee toukokuussa. Kirjallisesti ei mitään tietenkään ole sovittu. Yritä siinä sitten selvittää, että kenen sana on lähinnä totutta. No, sen seurauksena keskellä raksaa törrötti takka. Yli kuukauden etuajassa! Itse olisi tämäkin asia pitäny loppuun asti hoitaa.

Mitäpäs siinä muuta kuin herra Punainen ja ystävämme Jameson raahaamaan takkaa nokkakärryillä läpi ryönäisen raksan kellariin piiloon. Olipa onni, että ostettiin kevyttakka. Jos tontilla olisi odottanut 3 tonnia perinteisen takan matskuja, niin olisi ollut melko hikinen iltapuhde. Takkamyyjä sai rouvalta kiukkuisia puheluja, joiden seurauksena takuut alkavat juosta vasta asennuksen jälkeen ja takka maksetaan vasta asennuksen jälkeen. Sen verran sain sentään seivattua!

No, seuraava setti pärähti sitten tontille eilen perjantaina: ikkunat! Niiden toimitus ja asennus piti olla vasta vajaan 2 viikon päästä kun yläkerran lattian pohjavaluista on pahimmat alkukosteudet haihtuneet. Siihen ne kuitenkin Annelin faksina ilman mitään etukäteisilmoitusta ilmestyivät postimerkin kokoista tonttia tukkimaan. Tällä kertaa ikkunavalmistaja sai kiukkuisen puhelun herra Punaiselta. Asia on vielä kesken, että mitä ikkunoille nyt tapahtuu. Tontille ilmestyy ensi viikolla betoniautoa ja väliseinäharkkoa ja ties mitä roinaa eikä ikkunoille ole siellä tilaa.

Nähtävästi ajat on nyt sellaiset, että joka putiikki ja tehdas yrittää nopeuttaa varastojensa kiertoa ja kotiuttaa maksut niin nopeasti kuin mahdollista eli härskisti etuajassa ilmoittelematta yhtään mitään. Well, se ei ole ihan niin yksinkertaista tämän raksaporukan kanssa! Maksut maksetaan silloin kun tavara on sovittu toimitettavaksi. Ei silloin, kun ne sattuu omin lupineen tontille tupsahtamaan.

Ihme touhua!

15 varvia harkkoa ja takka

Koiranilmoista huolimatta talot nousevat vinhaa vauhtia. Nyt harkkokerroksia on paria vailla alakerran korkeus eli 15. Varveista puhuvat raksaukot. Minä tietysti hihittelen, että ihan jotain muuta tuli sanasta mieleen kuin harkkokerros, mutta olkoot nyt näin ;)

Talo Punaisen kellarikerros

Talo Sinisen kellarikerros melkein valmiina

Talo Punaisen alakerta varaston ovesta kurkattuna. Lapsen huoneen ikkunat oikealla ja saunaneteisen oviaukko ja ikkunat tuolla vasemmalla.

Vuoden vaihteen aikaan monet hinnat nousevat ja saimme takasta Porvoon Unelmauuneilta niin hyvän tarjouksen hormeineen, piippuineen ja asennuksineen, että kävimme lyömässä kaupat lukkoon. Meille valikoitui nyt valkoinen Contura 35 kiertoilmatakka lasiluukulla. Siitä kerroinkin jo enemmän vähän aikaa sitten.

Kevyt Contura 35 kiertoilmatakka.

Takkatakinkääntäjät

Ajoissa erilaisten talon hankintojen valintojen aloittaminen on varmasti järkevää, ettei lopussa iske hillitön kiire ja paniikki, mutta on sillä kääntöpuolensakin. Mitä pitempään niitä valintoja pohtii ja pähkii, niin sitä useamman kerran ehtii mielensä muuttaa ja takkinsa kääntää kertakaikkisesti vuorit päällepäin.

Näin on nyt käynyt takkojen osalta sekä Sinisessä että Punaisessa talossa. Vielä loppukesästä visio oli aivan kirkas, että takka on iso, perinteinen ja musta tai harmaa. Siitä postaus löytyy täältä. No, nyt vettä ei ole virrannut kuin pari kuukautta ja takkatakit on käännetty ihan täysin. Varaavista, isoista ja tummista takoista on mieli muuttunut kevyisiin, vaaleisiin sisustustakkoihin.

Taloihimme tulee kaukolämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, joten varsinaisesti varaavaa takkaa emme tarvitse. Olohuoneiden tilankäytön kirkastuttua on myös kirkastunut ajatus siitä, että takka voisi olla hyvinkin siro ja viedä mahdollisimman vähän tilaa.

Talo Sinisessä takka tulee keskelle olohuonetta ikkunan eteen.

Talo Punaisessa takka tulee olohuoneen ja keittiön väliin seinustalle. Tuo valkoinen möhkäle tuossa vasemmalla parvekkeen ovien edessä. 

3D-kuvissa unohtui laittaa valot päälle, joten sisällä on vähän hämärää :), mutta saatte kuvan kuitenkin.

Tällä hetkellä takkapohdinnoissa kärkikahinoista löytyy tämän tyyppisiä takkoja:

Kaikkia näitä yhdistää siro muotoilu, matalahko koko ja suuri tuliluukku. Kärkikahoissa pyöri myös Nordpeisin Ronda 160, mutta livenä sen nähtyämme tiputimme senkin pois, sillä siitä tuli liikaa sellainen pönttöuuni-fiilis.

Tällä hetkellä talo Punaisen suosikki on Contura 35 ja talo Sinisen Jotul fs 91. Molemmat ovat noin 160 cm korkeita ja 50-60 cm leveitä takkoja. Molemmat varaavat ja luovuttavat lämpöä jonkin verran, mutta eivät varsinaisesti ole lämmitykseen tarkoittuja takkoja. Jotul on valmistettu kevytbetonista ja siinä on käytetty lämpöä varaavaa oliviinihiekkaa. Conturaan taas saa powerstone-lämpömakasiinin, joka luovuttaa lämpöä. Tuossa kuvassa Rais Pilar on vielä kummittelemassa, mutta pudonnee pois kärkimitteöistä. Kaunis toki sekin ja sitä saa vaikka ja missä väreissä, jos nyt sattuu esimerkiksi lilan tai turkoosin takan haluamaan.

Rakennusvalvonnasta hyväksyvää hyminää sekä takka-ajatuksia

Projektin esittely rakennusvalvonnassa

Tänään oli kahden kivitalomme ensimmäinen isompi etappi (meidän laskurissamme), eli projektin esittely rakennusvalvonnassa. Aamulla herrat Sininen ja Punainen sekä Super Pappa lähtivät kirkkopuvuissaan arkkitehdin kanssa tapaamaan herra Valvojaa.

Harmaita hiuksia on viime viikkojen aikana edelleen aiheuttanut se ihanan kamala kiviaita (josta juttua on ollut männäviikkoina ihan kotitarpeiksi). Super-Pappa on alkanut epäillä, että talo Sininen asettuu asemakaavassa liian lähelle kivimuuria ja kun ensimmäinen louhintapaukku pamahtaa, niin sehän sortuu sinne monttuun koko muurinpätkä. Talo Sinistä joudutaan siis siirtämään lähemmäs talo Punaista ja se tarkoittaa sitä, että talojen väli jää alle 8 metriin. Joka tarkoittaa palosuojaustoimenpiteitä joko molempiin tai toiseen taloon, jos ne tehdään ulko- ja sisäpuolelle.

Tätä asiaa olemme ihmetelleet viime päivinä ja sen kysymysmerkin veimme myös rakennusvalvontaan. Asia ratkennee niin, että talo Siniseltä pienennetään talojen väliin jääviä ikkunoita ja ne tehdään palosuojaversioina. Talo Punaisen osalta haetaan poikkeusta makuuhuoneen ikkunan osalta, että se saisi jäädä tuuletusikkunaksi talojen väliselle seinustalle.

Muilta osin herra Valvojalla ei ollut isommin nokan koputtamista, mikä voisi optimistisesti ajatellen tarkoittaa sitä, että rakennuslupakin heltiäisi suht ripakassa aikataulussa. (kop kop!) Tämän hetkinen toive ja tavoite on, että lupahakemus ehdittäisiin jättää vielä elokuun aikana.

Takkaostoksilla

Vaikkei takan ostaminen taas kerran ole varmastikaan se akuutein asia tässä projektissa, niin pyörähdimme asuntomessujen jälkihaminoissa ja kesälomapäiviä vielä viettäessä Vantaan Petikon Talo Talossa sekä parissa takkaliikkeessä samalla alueella.

Talo Talossa takkatarjonta ei tällä reissulla nyt saanut edes irtopisteitä, sillä valitettavasti siellä päivystävä takkafirman myyjä oli tet-harjoittelussa tai muuten vaan helteen väsyttämä. Poika parka ei tiennyt takoista ja vielä vähemmän kiukaista hölkäsen pöläystä. Kysymyksiin emme saaneet vastauksia saati minkäänlaista konsultaatiota takkasuunnitelmillemme. Kuvaavaa lienee se, että myyjäparka ei tiennyt kiukaita olevan eri tehoisia ja eri hintaisia. Hänelle tämän yllättävän faktan esittelin heidän omasta kuvastostaan.

Tässä elämän kiireessä valitettavasti oma pinnani ei riitä ymmärtämään tai olemaan hellämielinen tässä kohtaa. Jos ajan 25 kilometriä paikan päälle nähdäkseni tuotteet ja saadakseni apua asiassa, jossa itse en todellakaan ole asiantuntija ja joka kustantaa meille aika monta tuhatlappusta, niin ei liene ihan kohtuutonta odottaa asiantuntemusta tuotteista, joita on myymässä. Huoh! No, sen putiikin tarjonta jäi sinne ja kurvasimme tien toiselle puolelle Uunisepille.

Ensimmäistä takkavisiittiä ei ollut vaikea ylittää ja ystävällinen ja asiantunteva myyntimies Uunisepiltä sai meiltä päivän parhaat palvelupisteet!

Tarjous meille tehdään Tonavasta. Väreistä itseäni miellyttää eniten musta ja harmaaraidallinen. Katsotaan mihin naapurimökissä eniten miellytään.

Uuniseppien musta Tonava

Uuniseppien harmaa Tonava