Suuri saumalaastigate alkoi siitä, että laattamies ilmoitti tarvitsevansa ensimmäisen laatoitettavan kohteen eli yläkerran aulan ja keittiön isojen laattojen saumalaastin värin tiistaina, jotta hän pääsee keskiviikkona saumaamaan. Olinhan jo yli kuukausi sitten lainannut Starkista sisustussuunnittelijalta Kiillon saumalaastimallitikut ja huolellisesti kirjannut värit jonkun roskakirjekuoren taakse. Tuo kirjekuori pyöri lattialla näytelaattojen päällä sen kuukauden verran, mutta nyt kun niitä olisi tarvittu, niin tuo lappunen oli tietenkin hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Pengoimme koko asunnon läpi maanantai-iltana, mutta turhaan. Saumalaastilappunen oli ja pysyi kadoksissa.
Starkin suunnittelija on kesälomalla. Mitäs nyt? Mistä uudet mallitikut, sillä eri laattoja ja värejä oli sen verran monta, että en todellakaan aikonut raahata sitä nippua mallilaattoja raksalta Starkin hyllynreunan viereen uutta valintakierrosta tekemään. Starkin suunnittelijan ollessa lomalla rakentajapalveluista olen saanut uuden "keinoemon" ja hän on mallikaasti toteuttanut kaikki kummalliset päivittäiset toiveeni, joten eikun soitto hänelle. "Mites tehdään kun suunnittelija on lomalla, hänen huoneensa on lukossa ja saumamallit on siellä?" Ei hätää, raksakauppasankari hoitaa.
Starkkiin saavuttuani keinoemoni totesi, että ovi on lukossa, laastimallit siellä, avainta ei ole missään. Mitä tekee palvelualtis raksakauppamyyjä? No, kiipeää seinän yli! Ja sieltä saatiin "pienellä" teutaroinnilla Kiillon aineet rouvalle kainaloon ja eikun raksalle uutta listaa tekemään.
No, siinä värejä valitessani koin samaa tuskaa kun edelliselläkin kerralla sitä tehdessäni, että en oikein meinaa löytää sopivaa väriä. Harmaat oli ruskeita tai sinisiä ja muutenkaan ei millään meinannut juuri sitä oikeaa löytyä. Valitsin kuitenkin lähinnä sopivat ja annoin listan laattamiehelle.
Seuraavana aamuna laattamies haki 10 kiloa Kiillon vaaleanharmaata ja alkoit saumata. Reilu tunti myöhemmin kurvasin tontille toteamaan, että ei! Vaalean harmaa oli märkänä hyvä, oikean värinen, mutta kuivuessaan vaalenisi ihan liian vaaleaksi. Ei hyvä. Mitä nyt tehdään? Laattamies varovasti loihe lausumaan, että Kiillon sarjassa on kyllä vielä sellainen keskiharmaakin, joka tähän voisi olla parempi, mutta jostain syystä malliboksissa ei sitä ollut ollut. Voi jumankauta... Hyväntuulinen laattamies totesi, että nyt jos vaihdetaan, niin vielä saa saumat ihan helposti puhtaaksi. No problem.
Rouva autoon ja Starkkiin, laattamies raappaamaan saumalaastia irti. Raksakauppasankarin opastuksella löysin sen keskiharmaan vain todetakseni, että se on ihan ruskea. Ei käy. Mitäs nyt? Rakentajapalvelutiskin nurkalla norkoili toinen raksa-asiakas, joka puuttui peliin. Hän kertoi, että toisella sauma-ainemerkillä, Ardexilla, on paljon paremmat harmaan sävyt, että olinko harkinnut niitä. No, enpä ollut moisesta koskaan kuullutkaan ja taas alkoi Starkissa härdelli. Mistä löydetään rouvalle Ardexin mallitikut. Taas juoksi kaksi asiakaspalvelijaa pitkin varastoja ja bingo, boksi löytyi ja bingo numero 2, aivan juuri täydellisen oikea harmaa isoille lattialaatoilleni. Ardexin Manhattan. Ei muuta kuin 5 kilon säkki sitä kainaloon, mallitikut toiseen ja takaisin tontille.
Laattamies ryhtyi uudelleen hommiin ja minä toteamaan, että tuosta Ardexin boksista toden totta löysin muihinkin laatoihin juuri ne oikeat harmaat. Ei ruskeat tai siniset. Huhhuh! Olihan sirkus, mutta ehkä sen arvoinen. Eipä ota joka kerta ovesta tullessa päähän, että saumat on sinnepäin :) Ja meikeläisen maine lähi-Starkissa vaan kasvaa!
Ja todella hyvät niistä saumoista nyt sitten tulikin. Eikö?
