Terapian tarpeessa

Raksavuodeksi olemme tilanneet suurin piirtein kaikki sisustus- yms. lehdet ja joka viikonloppu tuijotan tv:stä aamupäivisin raksa- ja stailausohjelmat. Osaan oman talon materiaali- ja tyylivalinnoista on itsellä jo aika selvät sävelet, mutta puuttuviin osiin yritämme löytää näistä apua.

Maailma on pullollaan todella mageita juttuja ja lähes joka lehdestä ja ohjelmasta löydän "tää on just meille" -tyyppisiä juttuja, mutta...

Rohkeiden valintojen kohdalla pöksystä meinaa aina kurkata pupu! On jännä huomata, että kun oma asumisen historia ihan sieltä lapsuudesta asti on ollut vuokra-asunnot tai muut ei omat asumismuodot, niin se perimä roikkuu todella sitkeässä. Asumme tällä hetkellä ensimmäisessä omassa asunnossa rivitalossa ja edelleenkin kannan mukanani asennetta, että ei seinään voi porata reikiä hyllyille, kun seinät ei ole omat. Tai, että ei voi laittaa kirkkaan oranssia tapettia, kun vuokranantaja ei tykkää, tai joudut repimään ne irti ja palauttamaan seinät valkoisiksi muuttaessasi. Edelleenkin alitajuisesti on itselleni ihan vieras ajatus, että hanat, nupit, ovet, karmit ja vessanpöntöt ovat omiani ja voin tehdä niille mitä tykkään.

Mitäs jos haluaisinkin nukkua puussa? 

Rautakaupassa parkettihyllyn vieressä töröttäessäni herään siihen, että ajattelen, että uskallanko ottaa tuon tumman ebenpuun, että jos myyn talon, niin onko ostajien mieleen. Että anteeksi mitä hittoa? Kenelle minä tässä olen taloa tekemässä? Perheelleni ja itselleni loppuelämäkseni, vai kohta myytäväksi eteenpäin? No, tuo ensimmäinen tietenkin, mutta miksi ajattelen alitajuisesti näin?

Samoin huomaan miettiväni, että kun taloomme tulee vain kaksi makuuhuonetta, niin onko se hyvä idea. Lähes 200 m2 ja vain kaksi makuuhuonetta, että kuka perhe sellaista ikinä ostaa kun huoneita on vaan yhdelle lapselle.

Taidan tarvita raksaterapiaa, jossa alitajunnasta pyyhkäistään tällaiset vanhat kuonat pois ja uskallan valita ne kirkkaan oranssit keittiön kaapit, jos sellaisia nyt sattuisin ihan itselleni haluamaan. Onneksi en halua :) Tai ehkä olen vaan tuijottanu telkkarista liikaa Hurjaa remonttia, jossa joka taloon tehdään todella spesiaaleja tiloja tanssisaleista 50-luvun ravintolasaleihin ja alkanut kuvitella, että meilläkin pitää olla jotain tuollaista. Onneksi omiin harrastuksiini kuuluu lähinnä käsityöt ja siihen riittää mukava nojatuoli. Ja sen saa mukaansa jos meinaa muualle muuttaa...

Yksi valinta sentään on saatu tehtyä talo Punaisen puolella. Nimittäin keittiö! Huomenna käymme katsastamassa viimeiset kuvat ja viilaamassa loput yksityiskohdat kuntoon. Saanen mukaani tuolloin julkaisukelpoiset kuvatkin, joten keittiöasiaa tulossa lisää lähiaikoina. Talo Sininen vielä pohtii keittiövalintojaan.

Raksalta ei mainittavasti raportoitavaa. Lumi satoi aivan väärään aikaan monttuun, mutta toivottavasti sulaa pian pois. Maanantaina tulee ensimmäinen erä kiviä ja alkaa pohjien teko. Ehkä ensi viikon jälkeen on jo jotain näkyvää kerrottavaa.

Keittiöpinnistelyä

Mitenkä tämä keittiöiden kilpailuttaminen onkaan niin puisevaa puuhaa? Suunnitelmat on suht selvät molemmissa taloissa, pintamateriaaleja vielä ehkä vähän mietitään. Enemmän meillä kuin naapurissa. Mutta se kilpailuttaminen. Plääh!

Raha ja sen järkevä käyttö kuitenkin soittelee sen verran isoa trumpettia tässä sinfoniassa, että nyt kun useammalla keittiöfirmalla on tänä viikonloppuna keittiöpäivät, niin pakkasimme rouva Sinisen kanssa itsemme ja tarkkaan piirretyt keittiöpohjat autoon ja huristimme Vantaan Tammistoon, josta liikkeet löytyvät riti rinnan helposti.

Rouva Sininen piti päänsä ja tuli ulos liikkeistä alkuperäisen suunnitelmansa kanssa, mutta itselläni suunnitelma pyllähti materiaalien osalta nurin, taas kerran.

Siniseen taloon on tulossa valkoinen keittiö, jossa keittiön puolen tasot on joko mustaa kiveä tai betonia (sellainen itse valettava valmispaketti... siitäpä saadaankin sitten blogiin tarinaa, jos tämä toteutuu ;) ja saarekkeen taso puuta. Meillä taas on aloitettu suunnittelu kokovalkoisesta korkeakiiltoisesta ja kuljettu eri sävyisten harmaiden ja mattavalkoisten kautta mustaksi petsattuun koivuun kaapistojen osalta ja valkoiseen, puolikiiltävään saarekkeeseen. Koko matkan ajan olen halunnut paksua korkeakiiltoista laminaattitasoa. Mutta nyt en ole enää varma siitäkään.

Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma: Lapetekin City-liesituulettimesta! Sellainen on meille saatava. Olen SUURI New York -fani ja tämän nähtyäni en enää ole muuta halunnut. Siitä on onneksi tullut juuri uutuutena malli, joka sopii myös huippuimurin kanssa, joka meille on siis tulossa. Eikö olekin hieno? Muuten keittiö/ruokailutila/olohuone-alue tulee olemaan vaaleaa ja simppeliä ja yksinkertaista, niin tämä liesituuletin on "se jokin".

Kuva: Lapetek / www.lapetek.fi

Kaivinkoneita ja keittiösuunnittelua

Metsurien mentyä tontin reunalle rullasi muhkea kaivinkone. Joko kohta päästään tontille ihan omaa tietä pitkin eikä tarvitse loikkia naapurin aitojen yli.

Alunperin pelättiin, että tiekin pitäisi louhia, mutta nyt kun kaivuri on kauhallaan vähän tehnyt tunnusteluja, niin näyttää siltä, että tien kohdalla on lähinnä ollutkin täyttömaata ja louhetta. Tästä se lähtee. Kummallisen hitaasti, mutta ilmeisen varmasti.

Tästä tietä lähdetään puskemaan läpi

Ja jonnekin se tukimuuri katosi

Keittiösuunnittelua

Itseämme viisaammat ovat ohjeistaneet, että keittiö kannattaa ainakin suunnitella (tai siis suunnitelluttaa), ellei tilata tässä vaiheessa projektia kun seiniä voi siirrellä ja sähköjä ei ole suunniteltu lopullisesti. Siispä teimme äiti Sinisen kanssa työnjaon keittiövalmistajien kesken ja lähdimme kaupoille. Suunnitelmissa on käydä kolmen tai maksimissaan neljän putiikin valikoima ja hinnoittelu läpi kumpikin tahollaan. Enempään ei aika eikä hermot riitä. Itse aloitin kierroksen tuttavan suosittelun perusteella Keittiömaailmasta. Äiti Sininen suuntasi HTH-keittiöille.

Molempien talojen keittiöt on suurin piirtein saman malliset ja varustelun tasokin tullee olemaan hyvin samanlainen. Hintavertailut onnistuvat siis meiningillä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvittelisin kahden köökin ostamisella saavan myös vähän määräalennusta. Saas nähdä.

Itse luulin tietäväni millaisen keittiön haluan, mutta erinomaisen konsultoinnin ja vaihtoehtojen esittelyn jälkeen korkeakiiltoinen kokovalkoinen keittiö tummilla kivitasoilla muuttuikin valko-harmaaksi keittiöksi puolikiiltävillä ovilla ja valkoisella kiiltävällä paksulla laminaattitasolla. Mitä ihmettä tapahtui? Viikon päästä nähdään miltä se livenä piirroksissa näyttää.

Seuraavia keittiötreffejä en vielä ole sopinut kalenteriin. To be honest, homma alkoi tympiä jo ensimmäisen keikan jälkeen. Ei siksi, että keittiön suunnittelu sinällään olisi tylsää, mutta aikaa vievää se on, enkä kyllä hirveän montaa kertaa jaksaisi samoja loruja tarpeista ja toiveista keittiötyypeille lurittaa. Vaan ei kai se auta, jos kustannustehokkaan köökin itselleen haluaa.