Raksaviikko 13 - kattotuolit paikoillaan ja alakerran lattia valuvalmiina

Eletään raksaviikkoa 13 ja taloissa on edistytty seuraavasti:

Talo Punaisen kattotuolit on paikoillaan ja räystäät jo laudoitettu. Autokatoksen, sisäänkäynnin ja parvekken tukiraudat paikoillaan. 

Talo Sinisen kattotuolit paikoillaan ja autokatoksen kehikko hyvässä vauhdissa.

Talo sinisen autokatos kattotuoleineen.

Talo Punaisen parvekkeen metallikehikko ja kattotuolit.

Talo Punaisen kattotuolit ja takana olohuoneen ikkunat.

Alakerran pohjat on nyt valmiita valettaviksi.

Kattojen kanssa on leegio miehiä ahertanut alkuviikon. Viikonlopun herra Punaisen alakerran pohjan raudoitushommien jälkeen on lattialämppärifirma käynyt asentelemassa myös lämmitysputket paikoilleen. Seuraavaksi alakerrat saavat betonia niskaan. Yläkerroissa muurataan muutama pieni sisäseinänpätkä (mm. porrasaukkojen reunoilla olevat seinät ja porraskaiteet) ja sen jälkeen siellä laitetaan myös lattiat valukuntoon. Samalla viimeistellään katot pressujen alle odottelemaan pellityksiä sitten joskus myöhemmin keväällä.

Paketista paljastui portaat

Meillä on portaat! Molemmissa taloissa. Tätä porrasasiaa on pähkitty nyt jo useammassakin postauksessa täällä ja täällä ja pähkimisessä ollaan tultu nyt ainakin puoliväliin: portaat on valettu.

Päädyimme lopulta kuitenkin alkuperäiseen ajatukseen eli betoniportaisiin. Vaikka houkuttelevia vaihtoehtoja matkan varrella löytyikin, etenkin metallirunkoisissa kevytrakenteisissä portaissa, niin lopulta palasin siihen, miksi jykevän kivitalon halusin. Ettei mikään paikka pauku eikä natise. Ettei portaan pauku eikä natise. Siispä portaat betonista.

Enää jäi mietittäväksi tuleeko portaat valmiina elementtinä vai paikalla valettuna. Rakennesuunnittelijamme piirsi meidän tahtotilaamme sopivan ohuet portaat ja saimme runkourakkaporukaltamme niin edullisen työtarjouksen, että emme sitten lopulta edes lähteneet kyselemään valmiita portaita mistään.

Rakennesuunnittelijan piirrokset portaista. 

Niinpä raksaukot pistivät päivässä puumuotin pystyyn ja valuhommiin. Portaat valettiin useammassa osassa ettei "kura" valunut kehikkoa pitkin lattialle.

5 päivää kuivumisaikaa ja avot, portaat oli valmiit. Kävin oikein vatupassin kanssa kyttäämässä, että suoraan tuli. Ja tulihan ne. Ja iloissani hypplehdin portaita ylös ja alas. Ei tömise ei! Täytyy tässä kohtaa oikein kehua, että meillä on tosi ripeä ja hyvää jälkeä tekevä runkoporukka.

Ainoa asia mikä näissä portaissa (tai portaiden ympäristössä) vähän ottaa päähän on tuo metallitolppa, joka yläkerran ontelolaattaa kannattamaan oli pakko tuohon portaiden sivuun laittaa. Ei se tietenkään tuollaiseksi raikkaan punaiseksi jää, mutta tuohon paikalleen kyllä. Sen verran sain tilannetta pelastettua, että sen paikkaa siirrettiin portaiden kääntymiskulmasta "alaspäin", mutta kyllähän se ihan tyhmä on tuossakin. No, ehkä siihen aikanaan silmä tottuu kun se on maalattu ja kaikki muut asiat paikallaan.

Portaisiin halusin tasaisin välitasanteen. Olen edellisissä asunnoissa saanut tarpeekseni portaista, joissa mutkassa portaat kaartuvat mukana ja toisessa reunassa ne ovat kapeat. Ihan hukkaan menee puolet portaista. Ja tuonne tasanteelle voi nurkkaan tuupata vaikka jonkun kasvin somistamaan (tukkimaan, sanoisi herra Punainen) portaikkoa.

Portaiden kohdalla on 120 cm leveä korkea ikkuna, joka valaisee sekä ylä- että alakertaa ja portaikkoa. Siitä näkee sopivasti kulkiessaan, että mitä talo Sinisen puolella puuhataan ;) Heillä vastaava porrasikkuna on peilikuvana vastapäätä. Meille onneksi tulee tuohon ikkunaan sälekaihtimet, naapuriin ei, joten naapurikyttäys on siltä osin yksipuolista.

Kaide- ja portaiden päällystyspohdinnat on edelleen käynnissä. Jääköön se asia vähän hautumaan. Sillä ei ole vielä niin kiire.

Melkein tuli kaatopaikkabetonia

Lauha keli on suosinut meitä ja talvirakentamisen karikot on toistaiseksi väistelty yhtä lukuun ottamatta. Yhtenä lumisadeyön jälkeisenä aamuna tällä viikolla saimme puhelun raksalta, että ontelolaattavaluun betonia tuova rekka ei pääse lumista mäkeä ylös. Herra Punainen oli kyllä käynyt kukonlaulun aikaan oman tonttimme pihatien lumityöt tekemässä, mutta tontille johtaa kaupungin tie, joka on suht jyrkkä mäki, eikä sitä oltu aurattu. Onni onnettomuudessa herra Sinisellä on tutuntutuntuttu, joka tekee lumiauraushommia ja vielä isompi onni, että hän sattui olemaan järkietäisyydellä tontistamme ja kiirehti apuun. Betonirekan kuski nimittäin sanoi, että puoli tuntia ja rekallinen "kuraa" on kaatopaikkakamaa. Pikkuisen meni jännäksi... 

Tästä sitten selvittelemään, että minkä takia tietämme ei ylipäätään ollut aurattu, vaikka se on ihan päätien sivutie eikä missään huikankuukassa, vaan pääkaupunkiseudun keskeisellä asuinalueella. Rouva Sininen kyseli viskaalilta jos toiseltakin ja saimme vastauksen, että voimme toki pyytää tiemme nostettua kiirellisempään aurausluokkaan rakentamisen ajaksi, jos maksamme tästä jonkun maksun. Siinä kohtaa tältä rouvalta meinasi taas mennä kuppi nurin. Niin paljon kun me tämänkin kaupungin jos millekin virastolle ties mitä maksuja maksamme ja kiinteistöverot siihen päälle, niin olisi vähintäänkin kohtuullista, että tiet aurataan puoleen päivään mennessä ilman mitään lisämaksuja! No, asian selvittely on vielä kesken ja siihen asti kriittisten aamujen lumityöt tilaamme itse aurauspalvelusta, kaupungin tielle, Helsingissä, 2010-luvulla!! *laita tähän itsellesi sopiva kirosana*

Tällä viikolla molempien talojen ontelolaatat on valettu kiinni peitetty kuivumaan. Talo Sinisessä on tehty sokkelin vesieristeet loppuun. Molemmissa taloissa on myös valmisteltu toisen kerroksen muuraamista ja pystytelty nurkkaohjureita (liekö tämä oikea sana...) eli noita kuvissa näkyviä pystylautoja. 

Lisäksi taloihin on teknisen tilan seiniin asennettu vesipisteet nyt kun ne kohdat taloissa saadaan pidettyä jo plussan puolella. 

Kävimme kuikuilemassa talon sisällä ja tässä vaiheessa se tuntui ilman yhtä kantavaa sisäseinää lukuun ottamatta avoimena tilana pieneltä! Mietin, että millaista rotanloukkoa tässä ollaan tekemässä. Itseäni viisaammat kuitenkin kertovat, että kun sisäseinät tulevat ja huoneet alkavat hahmottua, niin kokokin alkaa tuntua suuremmalta. Toki tässä ei mitään linnaa olla tekemässäkään. 

Talo Punaisen alakerta. Neiti Punainen oman huoneena oven tietämillä mittailemassa tiluksiaan.