Hupsistasaatana

Vähemmän on meidän projektissa tapahtunut ”hupsistasaatana”-tyyppisiä sattumuksia, mutta eilen osui kirjaimellisesti pjaska tuulettimeen. Innokkaina olemme vielä yrittäneet ehtiä saada ainakin mullat pihalle ennen talven tuloa, että keväällä ikkunasta pilkottaisi vihreä nurmikko ja muutama puskakin. Siispä ala/takapihat roinasta puhtaaksi ja multaa tilaamaan.

Tontti on ahdas, niin kuin rakennusaikana monta kertaa tuli todettua, ja aikomus oli kipata tilattu multa talojen väliseen solaan, tuohon alamäkeen siististi ja siitä lapioida ja kuskata kottikärryillä talkoohengessä takapihalle.

Well, hyvä idea, niin kauan kuin jotain tapahtuu, kun kuormaa tuova kuormuri ei pääsekään kääntymään oikeaan kulmaan talojen välissä ja 40 kuutiota multaa hulahtaa ”vähän sinnepäin”. Eli pitkin meidän talon seinää peittäen kellarin oven syvänteen tukimuureineen ja kivimuureineen päivineen.

Ei morjens! Siellä makaa alla ovet, muurit ja tuoreet seinärappaukset.

Tulipa porukkaan kiirettä. Siinä putosi päivätyöhanskat yhdelta jos toiseltakin aika äkkiä ja tilalle tuli mullan lapiointihanskat. Tontille kurvasi super-Pappa, ystävämme Jameson, Onni-talon Jenni ja mahtava anoppi. Illaksi oli luvattu kovaa sadetta ja silmissä siinsi kellarin syvennys täynnä mutaliejua  Lapiot lauloi, 7 ihmistä lapparoi ja 3 kottikärryä kiersi rinkiä 6 tuntia, että saatiin välikkö lapioitua tyhjäksi ja seinät pelastettua. 

Epätoivo meinasi iskeä, kun seinät jäivät hellästä painepesusta huolimatta ruskeiksi. Jumankekka, kaksi viikkoa vanha puhtaan valkoinen rappaus ja nyt se näyttää siltä kuin karhut olisi hinkanneet siihen ahteriaan. 

Lopulta otettiin riski ja väännettiin pesurista nupit kaakkoon. Ja seinä kesti ja on nyt lähes valkoinen. Harmaa kellarinovi sai mullan seassa olevasta hiekasta ja kivestä osumaa ja vaatii ainakin paikkausta ellei kokonaan vaihtoa. Jääpi nähtäväksi.

Tulipahan ainakin lapparoitua mullat aiottua nopeammin! Jäi sinne vielä hommia höyryävän kompostimultakasan kanssa tälle ja tulevillekin päiville, mutta enemmät seinävahingot on nyt todennäköisesti saatu estettyä ja loppukasat pysyvät paikallaan kunnes kuskataan paikalleen.

Kuka tässä mitään golfia tarvitsee itsehillintänsä treenauttamiseksi, kun raksahommat ajaa saman asian ja vielä paremmin. Voi vihne, sanon minä!

 

No nyt taas homma etenee

Useampi jumitusviikko takana. Vaikka toki kovasti töitä raksoilla super-Pappa ja herra Punainen painavat, niin edelliset viikot kattojen koolauksineen ja levytyksineen tuntuivat edistymisen kannalta hii-taal-ta. Molemmat työmiehet ovat siirtyneet kesälaitumille eli kokopäiväisesti raksahommiin. Herätyskello kilahtaa kello viisi joka aamu ja raksaukot painavat hommiin.

Nyt molempiin taloihin on rantautuneet seinien ja kattojen tasoittajat ja maalaajat ja homma etenee myös näkyvästi. Omatoimisten koolausten, levytysten ja valoaukkojen kaivertelujen jälkeen on aika antaa seinät ja katot jälleen ammattilaisten käsiin.

Vajaan viikon verran tasoitusporukka tasoitteli ikkunoiden ja ovien aukkoja ja tänään oli suuri osa seinistä saanut ensimmäisen tasoitekerroksen päällensä.

Talo Sinisessä on takkakin jo löytänyt paikalleen keskelle huonetta. Tuolta vällyjen altahan aikanaan löytyy Jotul fs 91 valkoisena.

Talo Siniseen on ilmestynyt lopultakin myös liukulasiovi. Se on aivan valtavan hieno. Ja iso. Kyllä nyt kelpaa terassille astella. Talo Punaisen puolelta vain kateellisena katsellaan. Ja tepastellaan parvekkeelle ihan siitä tavallisesta köyhän miehen lasiovesta. Sinisten puolella myös vihreä viidakkomaisema, joka ikkunasta avautuu on kauniimpi kuin meillä Punaisen puolella. Me katsellaan naapurin keittiön ikkunoista sisään.

Talo Sinisen paremmat parvekemaisemat

Talo Punaisen naapurimaisemat

Talo Sinisessä on super-Pappa ehtinyt myös jo laatoitushommiin ja yläkerran kypyhuoneessa on seinät jo laatassaan ja alakerran saunakylppäriin vedellään vesieristettä seiniin.

Punaisen puolelle sen sijaan tupsahti 3 tonnia laattoja (niitä todellisella tuskalla valittuja) tänään pihalle ja laattamiestä vasta etsitään. "Mukava pieni loppuverryttely ennen kotiin pyörällä polkemista", sanoi herra Punainen kun 3 tonnia laattoja pihasta sisään kantoi. Morjens.

Super-papalla on Sinisen puolella työkalut todella insinöörimäisessä järjestyksessä. Hän pyysi painottamaan, että siisteys ja järjestys työmaalla edesauttaa merkittävästi sekä turvallisuutta että tehokuutta. Tutkittu juttu. Kuulemma. Uskon sen.

Ja vielä loppukevennys. Pihaltamme kaadettiin monta viikkoa sitten kolme ikivanhaa hopeapajua ja pöllit jätettiin pihalle odottamaan loppusijoituspaikkaa. Vaan ne penteleetpä eivät heittäneet henkeään, vaan nyt niistä kasvaa uutta versoa. On se melkoinen tapaus tuo paju. Puiden torakka. Ei kuole millään!

Aitapuuhastelua ja sähkösuunnittelua

Louhintatöiden edetessä ammattimiesten jysäytellessä kalliota palasiksi raksaprojektimme miesväki teki itsensä tarpeelliseksi pystyttämällä tontin ja naapurin väliin naapurin toivoman vaneriaidan. Lähellä oleva naapurimme on ollut huolissaan raksalian kulkeutumisesta heidän tontilleen ja toivonut kiinteämpää aitaa, kuin perinteinen oranssi raksamuoviaita. Sellaista siis tekemään.

Tasan kello 16 soi Super-papan starttipilli ja kaatovesisateessa herra Sininen ja Punainen sekä Super-pappa teutaroivat aidan pystyyn. Myyräreikäiseen maahan oli suht helppo takoa aidantolpat pystyyn eikä hommassa kauaa nokka tuhissut. On se kaunis! :)

Kirjoituspöytähommien puolella olemme pari edellistä iltaa tutkailleet ja kommentoineet kumpikin raksaporukka tahoillaan pian valmistuvaa sähkösuunnitelmaa. Tässä(kin) työvaiheessa tulee mielikuvissaan kuljettua tulevaa taloa edes takaisin, sillä joka valokytkin ja pistorasia olisi hyvä nyt jo osata kuvitella oikealle paikalleen. Toki niitä voi vielä myöhemminkin muuttaa, mutta mitä vähemmän muutoksia, sitä vähemmän kustannuksia.

Timbeeerrrr...

No nyt! Kurvasin töiden jälkeen tontin laidalle ja mikä ihana moottorisahan laulu sieltä kuuluikaan. Super-Pappa oli käyttänyt supervoimiaan ja taikonut tontille metsurikaksikon tekemään selvää kolmesta tonttitien varrella kasvavasta puusta.

Metsuri työssään

Ei näistä pölleistä vielä taloa tehdä, mutta tulipa fiilis, että jotain alkaa tapahtua :) Kun pöllit on kuskattu appiukkojen ja -akkojen nurkkiin odottamaan takkojen ja kiukaiden lämmitystä alkaa risusavotta. Sen urakan jälkeen tontille aletaan tehdä tietä.

Tänään saatiin vesilaitokselta myös uusi liitoskohtalausunto ja se kummallinen vesiosuuskunta on kadonnut sinne mistä lie ikinä tulikaan ja pääsemme liittymään ihan normaalisti kunnan vesiputkiin tontin laidalla.

Rakennusvalvonnasta hyväksyvää hyminää sekä takka-ajatuksia

Projektin esittely rakennusvalvonnassa

Tänään oli kahden kivitalomme ensimmäinen isompi etappi (meidän laskurissamme), eli projektin esittely rakennusvalvonnassa. Aamulla herrat Sininen ja Punainen sekä Super Pappa lähtivät kirkkopuvuissaan arkkitehdin kanssa tapaamaan herra Valvojaa.

Harmaita hiuksia on viime viikkojen aikana edelleen aiheuttanut se ihanan kamala kiviaita (josta juttua on ollut männäviikkoina ihan kotitarpeiksi). Super-Pappa on alkanut epäillä, että talo Sininen asettuu asemakaavassa liian lähelle kivimuuria ja kun ensimmäinen louhintapaukku pamahtaa, niin sehän sortuu sinne monttuun koko muurinpätkä. Talo Sinistä joudutaan siis siirtämään lähemmäs talo Punaista ja se tarkoittaa sitä, että talojen väli jää alle 8 metriin. Joka tarkoittaa palosuojaustoimenpiteitä joko molempiin tai toiseen taloon, jos ne tehdään ulko- ja sisäpuolelle.

Tätä asiaa olemme ihmetelleet viime päivinä ja sen kysymysmerkin veimme myös rakennusvalvontaan. Asia ratkennee niin, että talo Siniseltä pienennetään talojen väliin jääviä ikkunoita ja ne tehdään palosuojaversioina. Talo Punaisen osalta haetaan poikkeusta makuuhuoneen ikkunan osalta, että se saisi jäädä tuuletusikkunaksi talojen väliselle seinustalle.

Muilta osin herra Valvojalla ei ollut isommin nokan koputtamista, mikä voisi optimistisesti ajatellen tarkoittaa sitä, että rakennuslupakin heltiäisi suht ripakassa aikataulussa. (kop kop!) Tämän hetkinen toive ja tavoite on, että lupahakemus ehdittäisiin jättää vielä elokuun aikana.

Takkaostoksilla

Vaikkei takan ostaminen taas kerran ole varmastikaan se akuutein asia tässä projektissa, niin pyörähdimme asuntomessujen jälkihaminoissa ja kesälomapäiviä vielä viettäessä Vantaan Petikon Talo Talossa sekä parissa takkaliikkeessä samalla alueella.

Talo Talossa takkatarjonta ei tällä reissulla nyt saanut edes irtopisteitä, sillä valitettavasti siellä päivystävä takkafirman myyjä oli tet-harjoittelussa tai muuten vaan helteen väsyttämä. Poika parka ei tiennyt takoista ja vielä vähemmän kiukaista hölkäsen pöläystä. Kysymyksiin emme saaneet vastauksia saati minkäänlaista konsultaatiota takkasuunnitelmillemme. Kuvaavaa lienee se, että myyjäparka ei tiennyt kiukaita olevan eri tehoisia ja eri hintaisia. Hänelle tämän yllättävän faktan esittelin heidän omasta kuvastostaan.

Tässä elämän kiireessä valitettavasti oma pinnani ei riitä ymmärtämään tai olemaan hellämielinen tässä kohtaa. Jos ajan 25 kilometriä paikan päälle nähdäkseni tuotteet ja saadakseni apua asiassa, jossa itse en todellakaan ole asiantuntija ja joka kustantaa meille aika monta tuhatlappusta, niin ei liene ihan kohtuutonta odottaa asiantuntemusta tuotteista, joita on myymässä. Huoh! No, sen putiikin tarjonta jäi sinne ja kurvasimme tien toiselle puolelle Uunisepille.

Ensimmäistä takkavisiittiä ei ollut vaikea ylittää ja ystävällinen ja asiantunteva myyntimies Uunisepiltä sai meiltä päivän parhaat palvelupisteet!

Tarjous meille tehdään Tonavasta. Väreistä itseäni miellyttää eniten musta ja harmaaraidallinen. Katsotaan mihin naapurimökissä eniten miellytään.

Uuniseppien musta Tonava

Uuniseppien harmaa Tonava

Puskasaha soi

Jo alkoi kärsimättömällä viikonloppuna kynnet naputtaa pöydän pintaa. Tontti on ollut meidän jo KOLME päivää, mitään ei tapahdu, päivät kuluu, rahaa palaa. Miten tässä nyt asiaa edistettäisiin?

Vaan ei aikaakaan kun super-Pappa laittoi projektin miesväelle viestiä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: "tiistaina tontilla klo 11.00. t. Super-Pappa". Jes, nyt alkaa tapahtua!

Tänään täsmällisesti klo 11 miesväki kurvasi tontin nurkalle ja autoista purettiin hanskoja, lainakenkiä, moottori- ja raivaussaha, ruohotrimmeri, sahoja, saksia ja rajalankaa. Lisänä roimasti urakkahenkeä, jota Suomen juhannussäässä (+5 astetta ja räntäsadetta) tarvitaan. 

Isä punainen kävi varovasti kolkuttelemassa naapurin puolella ja esittäytymässä. Tässä oltaisiin nyt hommiin ryhtymässä. Ensimmäinen naapureiden kysymys oli, että ettehän vaan räjäyttele. No, tuota, räjäytellään. Ja paljon! Samalla selvisi, että naapurin alakerrassa radonluvut ovat koholla, joten meidän talot saavat putkistot alleen. 

Vesuri heilui ja saha lauloi sen verran tehokkaasti, että parissa tunnissa oli puskaa nurin aimoläjät ja ensimmäinen oksakuorma jo vietynä. 

Alkutilanne: Koivun vasemmalta puolelta pitäisi alkaa tie tontille. Aika tarzan saa olla, että tuosta läpi puskee. 

Päivän lopputilanne: Nythän tästä pääsee jo marssimaan tontilleen ilman suurempia lepakkomiehen lentokykyjä. 

Pihalta löytyi muun roinan lisäksi ”miltei maatunutta” metallista piha-aitaa kymmeniä metrejä. Kovin oli tiukassa, kun ei lapiollakaan meinannut lähteä irti ruohikosta, vaikka aitatolpat olivat läpimätiä. 

Pitkin tonttia maanneet risukasat raahattiin oman tulevan tien ”sisäänajoon” ja innokkaimmat kiipesivät luomu-trampoliinin päälle pomppimaan. Ensin työ, sitten huvi. Muutama kuutio siistiä oksasavottakasaa jäi tontille odottelemaan poiskuljetusta. 

Aika näennäistähän tälläinen puskariehuminen vielä on, mutta pääsee tunnelmaan, että jotain alkaa tapahtua. Super-Pappa tiesi raivauksen helpottamaan tontin vaaitusta, joka onkin sitten vuorossa seuraavana. Vaaitus tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin mitataan arkkitehdille maanpinnan korot ja myöhemmin louhittavat massat. 

Päivän päätteeksi pään kääntyillessä talon korkuisen risuläjän ja punaisen pikkuauton välillä mietintään jäi jonkun puoli-ilmaisen raksapakun ja peräkärryn ostaminen puoliksi raksaporukan kesken, edes vaan vitsiksi. Tähän hätään lienee kuitenkin tarpeen tilata kunnon lava tai ahdistella jotakuta peräkärryn omistajaa.