Maanantaina kävin tet-harjoittelemassa raksalla ja nuuskimassa tunnelmaa. Eli siis naurattamassa maalareita ja suunnittelemassa tulevaa raksarupeamaani. Kävin myös Starkissa aistimassa rautakaupan fiiliksiä.
Tänään tiistaina kurvasin täyttä intoa uhkuen tontille. Nyt kulkaa rakennetaan rip rap yksi kivitalo loppuun! Toki noin kello 12, kun herra Punainen on normaaliin tapaansa polkenut pyörällä työmaalle jo kello kuuden pintaan. Ettei vaan tule ylikunto heti ekana aamuna. Kunnon tuntityöläisen tapaan ensimmäisen tunnin pyörin häiritsemässä kaikkia työmiehiä jutustelullani, vaihdoin verkkaisesti raksavaatteet, ihailin itseäni ikkunoista (on se raavas työnainen vaan komea näky!) ja piipahdin naapurissa kyselemässä Super-Papan kuulumiset. Kahvit piti jo seuraavaksi hörpätä ja tutkia pihalla kasvavat rikkaruohot. On ne perkeleitä. Myrkytän. Ja löysinpä muutaman kymmenen etanaakin. Myrkkyä saavat nekin peräänsä. Jahka sinne asti ehdin. Ne ne vasta perkeleitä onkin!
Jo yhden jälkeen riuhtaisin koneen käyntiin ja hyppäsin maalisudin varteen. Säästöä se on pienikin säästö ja sen nimissä olimme sopineet, että rouva maalaa kaikki ikkunattomien tilojen pintamaalit. Aloitin kodinhoitohuoneesta. Värina muuten se Tikkurilan Paperi, jota niin monessa muussakin talossa näinä päivinä seiniin suditaan.
Maalarimme, se ammattilainen, hetken seurasi puuhasteluani telan ja maalikaukalon kanssa ja sanoi, että annas kun hän näyttää. Hetken olin ammattilaisen opissa ja jo alkoi sujua. Telaan maalia KUNNOLLA suoraan tonkasta. "Niin, että lätisee", sanoi maalari. Ja eikun seinään. Maalikaukaloilla ei kuulemma mitään näissä hommissa tee. Ja totta. Vaikka kuinka on jos jonkin asunnon seinää maalannut, niin en ole kyllä tarpeeksi maalia siinä hommassa käyttänyt niin, että kertalaakista pohja on peittävä ja sileä. Tulipa tuokin opittua.
Ammattimiehet lopettelivat sisäseinien tasoitus- ja maalausurakkaansa ja siinä yhteydessä kävin ihmettelemään, että minkäs takia tuolla katonrajassa on kulmakohdissa tuollaisia rakoja? Johon herra Punainen, että kun sinne laitetaan ne listat. Listat? LISTAT? Silmissä pimeni. Karrikoiden käytännössä koko tämä taloprojekti lähti siitä, että vihaan listoja enkä missään olosuhteissa ikinä milloinkaan enää halua, jos pääsee itse vaikuttamaan, listoja. Ainakaan kattolistoja. Se on kyllä tullut matkan varrella muillekin selväksi. Ja nyt tuo hyväkäs ihan pokkana on mennyt ohjeistamaan työmiehet jättämään nurkat irvistelemään. Ei morjens.
Kuppi hujahti nurin ja se kuului naapurikortteliin asti!
Ripityksen kohteena oli lähinnä herra Punainen, mutta siinä sivussa tilannetta korvat luimussa kuunnellen maalaritasoittajamme kävi kattojen nurkkia läpi ja ilmoitti lopulta pystyvänsä pelastamaan noin puolet katoista akryylimassalla. Loppuihin laitettaisiin huomaamaton ohut muovinen kulmalista akryylillä siistien. Ei melkein edes huomaa. Sopii toivoa!
Naapurissa sen sijaan listattomuusidea on kantautunut tasoitemiehille asti ja kattojen saumat on siistit ja kyllä, listattomat. Ja siellä on muuten alakerrassa jo valaisimetkin katossa. Näkyy vähän huonosti, mutta siellä pilkahtelee Led Storen led-pyörylät.
Iltaa kohden tunnelma jäähtyi ja ekan raksapäivän illan avuksi piipahti äitimuorini siivoamaan pihaa raksarojusta. Aika monta kuormaa puuta ja vaneria siirtyy tästä projektista polttopuuksi ja ties mihin tarpeeseen Super-Papan mökille.
Huomenna laajennan reviiriäni ja teen shoppailuiskun Starkkiin. Listalla on kymmenittäin vesieristyspurkkia ja purnukkaa, joista en ymmärrä mitään. Ans kattoa millä prosentilla tulee oikeaa tönikkää tontille.
Ainakin tässä unohtuu työasiat todella nopeasti. Lomatunnelmasta en tiedä :)
