Hupsistasaatana

Vähemmän on meidän projektissa tapahtunut ”hupsistasaatana”-tyyppisiä sattumuksia, mutta eilen osui kirjaimellisesti pjaska tuulettimeen. Innokkaina olemme vielä yrittäneet ehtiä saada ainakin mullat pihalle ennen talven tuloa, että keväällä ikkunasta pilkottaisi vihreä nurmikko ja muutama puskakin. Siispä ala/takapihat roinasta puhtaaksi ja multaa tilaamaan.

Tontti on ahdas, niin kuin rakennusaikana monta kertaa tuli todettua, ja aikomus oli kipata tilattu multa talojen väliseen solaan, tuohon alamäkeen siististi ja siitä lapioida ja kuskata kottikärryillä talkoohengessä takapihalle.

Well, hyvä idea, niin kauan kuin jotain tapahtuu, kun kuormaa tuova kuormuri ei pääsekään kääntymään oikeaan kulmaan talojen välissä ja 40 kuutiota multaa hulahtaa ”vähän sinnepäin”. Eli pitkin meidän talon seinää peittäen kellarin oven syvänteen tukimuureineen ja kivimuureineen päivineen.

Ei morjens! Siellä makaa alla ovet, muurit ja tuoreet seinärappaukset.

Tulipa porukkaan kiirettä. Siinä putosi päivätyöhanskat yhdelta jos toiseltakin aika äkkiä ja tilalle tuli mullan lapiointihanskat. Tontille kurvasi super-Pappa, ystävämme Jameson, Onni-talon Jenni ja mahtava anoppi. Illaksi oli luvattu kovaa sadetta ja silmissä siinsi kellarin syvennys täynnä mutaliejua  Lapiot lauloi, 7 ihmistä lapparoi ja 3 kottikärryä kiersi rinkiä 6 tuntia, että saatiin välikkö lapioitua tyhjäksi ja seinät pelastettua. 

Epätoivo meinasi iskeä, kun seinät jäivät hellästä painepesusta huolimatta ruskeiksi. Jumankekka, kaksi viikkoa vanha puhtaan valkoinen rappaus ja nyt se näyttää siltä kuin karhut olisi hinkanneet siihen ahteriaan. 

Lopulta otettiin riski ja väännettiin pesurista nupit kaakkoon. Ja seinä kesti ja on nyt lähes valkoinen. Harmaa kellarinovi sai mullan seassa olevasta hiekasta ja kivestä osumaa ja vaatii ainakin paikkausta ellei kokonaan vaihtoa. Jääpi nähtäväksi.

Tulipahan ainakin lapparoitua mullat aiottua nopeammin! Jäi sinne vielä hommia höyryävän kompostimultakasan kanssa tälle ja tulevillekin päiville, mutta enemmät seinävahingot on nyt todennäköisesti saatu estettyä ja loppukasat pysyvät paikallaan kunnes kuskataan paikalleen.

Kuka tässä mitään golfia tarvitsee itsehillintänsä treenauttamiseksi, kun raksahommat ajaa saman asian ja vielä paremmin. Voi vihne, sanon minä!

 

Tulitöitä

Uudenvuoden jälkeen vesieristeiden tekeminen on jatkunut talo Punaisen puolella herra Punaisen hommina ja on nyt valmis sopivasti töihinpaluun hetkellä. Sinisen torpan puolella eristystyöt alkavat tämä viikon lopulla.

Homma oli loppua kohden aina vaan työläämpää ja hitaampaa. Bitumikermi oli painavaa ja suli hitaasti. Huhupuheiden mukaan nopeammin asennettavaakin on olemassa, mutta eipä se enää lämmitellyt kun kernirullat oli yksitellen selässä mäelle kannettu. Talon se puoli, jonne eriste piti laittaa korkeammalle jouduttiin tekemään matalissa palasissa, kun helpommin käsiteltävästä rullasta kermin olisi voinut kai nostaa ihan koko korkeana seinäle ja sulattaa. Ystävämme Jameson pelmahti kuitenkin apuun ja pilkkoi kermit palasiksi sitä mukaa kun herra Punainen niitä höönäsi seinään.

Sähkökeskuskin on ilmestynyt tontille ja kytketään kiinni loppuviikosta. Tähän asti olemme saaneet sekä veden että sähkön tontille ystävällisesti naapurista. Omien mittareiden läpi tietysti :)

Rakennuttajista rakentajiksi

Noniin. Näin siinä sitten kävi. Rinta rottingilla vielä kesällä retosteltiin, että avaimet käteen ja jouluksi kotiin. Niin vissiin. Tänä viikonloppuna koitti se hetki, kun perhe Punainen vilkaisi viimeisen kerran lompakon pohjalle (eli OP:n verkkopankkiin) ja vertasi sitä budjettiin ja totesi, että raksahousut jalkaan ja hommiin.

Molemmissa taloissa alakerta on nyt valmis ja odottaa ontelolaattoja. Niiden saapuminen siirrettiin tapahtuvaksi heti uuden vuoden jälkeen, koska aukkojen ylityspalkkien valun ei uskottu kuivuvan tarpeeksi nopeasti nyt ennen joulua. Alkuviikosta työmiehet siivoavat raksasotkut ja joulun yli työmiehet ovat jouluvapaalla ja palaavat uuden vuoden jälkeen hommiin.

Talo Punaisen kellarikerros täydessä korkeudessa.

Maisemat talo Punaisen kellarikerroksen kattokorkeudesta

Niinpä herra Punainen veti raksahousut jalkaan, haki työvälineet ja näin muuttui tänä viikonloppuna rakennuttajat rakentajiksi. Ensimmäisenä omana hommana on runkourakkaan kuulumaton sokkelin vesieristys. Ja sehän tapahtui niin, että herra Punainen apujoukkoinaan seniorityövoimaan kuuluva ystävämme Jameson (joka on vieraillut myös aiemmissa jaksoissassamme) sotki oikaisulaastit ja läiski eli slammasi ne sokkeleihin. Laastin kuivuttua vuorossa on bitumiliuoksen ja bitumikermin levitys sokkelin pintaan ja sen jälkeen se hauskimmalta kuulostava homma eli kermin sulatus nestekaasupolttimella. Siinä kohtaa saatan itsekin liittyä työvoimaan. Ihan vaan terapiamielessä.

Oikaisulaastin sekoittelua

Slammausta

Tässä kuvassa näkyy talon etupuolelle tuleva maan korkeus. Täyttömaata tulee siis öbaut tuohon laastilla lätkittyn alueen reunan korkeudelle saakka. 

Näissä puuhissa kuluu siis joululoman luppotunnit. Tajusimme juuri, että tämä on viimeinen joulu tässä nykyisessä kodissa ja jotenkin sen valmistelu on jäänyt ihan retuperälle vuoden lopun työkiireiden ja näiden raksahommien vuoksi. Häthätään nyt viikonloppuna tehtiin sellainen köyhän miehen joulusiivous ja juostiin Plantagerista halpa joulukuusi, joka oli juuri sen laatuinenkin: kuiva ja käyrä käppänä. No, kuorrutettiin se tuplamäärällä koristeita ja saa kelvata. Olkoot tämä nyt tälläinen vähän sinnepäin joulu tänä vuonna :)

Risusavottaa

Edellinen risusavotta jäi vähän vaiheeseen, joten tänään oli jälleen syytä toimia. Onneksi illalla mieleemme juolahti ystävämme Jameson. Hänellähän on peräkärry. Lähetettiin vieno pyyntö matkaan, että mahtaisiko löytyä apua. 

Aamuinen tekstari klo 7.20 ilmoitti, että kärry ja kokenut raksakettu olisivat tontilla yhdeksältä. Isä Punainen viiletti fillarillaan saha selässä tontille, jossa ystävämme Jameson jo odottelikin. Risuja ja rankoja lensi kaaressa aamuauringossa ja kärry täyttyi hetkessä.

Paikallisella jäteasemalla on hyvä palvelu, mutta käteinen ei kelpaa. Vitosella sai tyhjentää kärryn jättimäiseen juhannuskokkoon. Kassalta kyseltiin sarjakorttia, kun keikkoja tulisi useampi, mutta totesivat vain, että kenellä nyt niin kiire on? Ei meillä ainakaan... 

Reilussa parissa tunnissa oli lastattu ja purettu yhteensä kolme kuormaa oksia ja toimitettu jatkokäsittelyyn. Lopulta tontin sisäänajo näytti taas paremmalta ja isä Punainen sai polkaista iloisin mielin kotiin. Jotain on projektin eteen jälleen tehty. Tulevia peräkärryn lainailuja jo etukäteen voidellaksemme isä Punainen koukkasi paikallisen pitkäripaisen kautta ja pyörän tarakalle sujahti pikku juhannusterveiset ystävällemme Jamesonille. 

Hyvää juhannuksen aikaa itse kullekin. Tonttihommat taitaa jäädä muutamaksi päiväksi ja perhe Punainen suuntaa Saimaan rannalle juhannuksen viettoon. Perhe Sininen grillaa makkaraa lähempänä city-sivistystä.