Budjetti paukkuu

Kun kallion laelta tontin on hommannut, niin se todellakin tarkoittaa louhintaa, louhintaa ja louhintaa. Oman jännittävän lisänsä louhintatöihin ja sen budjettiin on tuonut kallioon vuosikymmeniä sitten rakennettu uima-allas, saunan perustus ja valtava maakellari, joiden uumenissa olevaa betonin määrää kukaan ei osannut etukäteen täsmälleen arvata. Kaikenkarvaista betonia ja muuta maa-ainesta on roudattu tontilta pois kalliolouheen lisäksi lukemattomia kuormia. Lisäksi hyvin lähellä on useampia taloja "samalla kalliolla", joten louhinta on pitänyt tehdä pienemmillä panoksilla ja varovasti.

Varmaan arvaattekin jo... Budjetti, vaikkakin huolella ammattilaisten kanssa suunniteltu, alkaa nitistä liitoksistaan jo tässä vaiheessa. Sitä tässä kovasti tutkailtuamme, olemme tulleet molemmat raksaperheet siihen tulokseen, että palataan vielä nyt, kun voidaan piirroksien ääreen ja katsotaan onko siellä viilauksen paikkoja. Rakennesuunnittelu on vielä siinä vaiheessa, että muutoksia ehditään järkevästi tehdä, jos niillä saadaan vähän budjettia väljennettyä.

Neliöistä emme halua kummassakaan talossa tinkiä, joten tutkailemme onko taloissa sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, joita viilaamalla saisimme säästöjä aikaiseksi. Ensimmäisenä isona viilauksen kohteena on yläterassit. Taloissahan on nyt isot lasitetut parvekkeet sekä isot avoparveketerassit SEKÄ alapihan terassit. Olisiko siinä viilaamisen paikka? Riittäisikö pelkkä parveke ja alapihan terassit? Parvekkeen koko on noin 12 m2 eli makuuhoneen verran. Tai voisiko yläterassit toteuttaa kevytrakenteisempina? Ja/tai pienempinä. Nythän niiden rungot on piirretty muurattavaksi harkoista ja lattiat ontelolaatasta ja kokoa on vaikka naapurille jakaa. Tosin siellähän on samanlainen, ha ha (lue: kuivakkaa naurua).

Olisiko tässä järkevä säästön paikka?

3D-hahmotelma talo Punaisesta ilman yläterassia. Yläterassillinen kuva löytyy tuolta blogin pääkuvasta sivun ylhäältä. 

Mitäpä luulette. Pärjäisikö sitä ihminen näillä parveke- ja terassimäärillä? Alakertaan tulee pihaan tottakai terassialue, jota tässä ei nyt näy. Tuo punapaitainen herrasmies tuossa juuri terassilla tepsuttelee.

Meillä talo Punaisessa viilaamme myös sisäänkäyntejä. Nyt pääsisäänkäynnin (joka on yläkerrassa) alle on piirretty alakerrassa sijaitsevien varaston ja teknisen tilan sisäänkäynnit. Ratkaisuna se vaatii muuraamista, seinien tukemista ja ties mitä, että "sisäänkäyntiluola" saadaan aikaiseksi. Nämä ovet sulkemalla voidaan pääsisäänkäynti tehdä maavaraiseksi ja helpommalla = edullisemmin.

Kellarin sisäänkäynnit suljetaan ja kulkuaukkoa ei tarvitse tehdä. 

Tällaisia "pikku" pohdintoja on meneillään Kahden Savun projektissa ja toivottavasti kun näistä on päästy yhteistymmärrykseen (lähinnä kukin itsensä kanssa) ja budjetti näyttää turvalliselta jatkaa, päästään jatkamaan suunnitelmien mukaisesti.

Ja täytyypä tässä välissä kehaista taas arkkitehtiämme Sirpaa, jolta muutoksista piirrokset kerta toisensa jälkeen saadaan parissa päivässä. Jostain kun olen lukenut blogeista kauhutarinoita muutospiirroksista, joita on odoteltu kuukausia ja projekti seisoo. Meillä jos projekti laahaa, niin kyllä ihan muista kuin arkkitehdin edesottamuksista johtuen.

Tällä välin tontilla louhinta jatkuu ja alkaa luojan kiitos olla jo loppusuoralla. Noin puolet louheesta menee tontin täyttöön (jep, ihan hölmöläisten hommalta kuulostaa: toisaalta räjäytetään ja toisaalle täytetään) ja puolet kuskataan pois. Tässä tunnelmia louheiden seasta :)

Stop the press... julkisivut on julkistettu!

Vimmatun viilauksen jälkeen talo Sinisen ja talo Punaisen julkkarit ovat valmiita julkaistavaksi. Blogin pääkuvasta pääsette kärryille minkälaista torppaa kallion laelle kohta (toivottavasti) alkaa nousta. Mitäs tykkäätte?

Arkkitehtimme Sirpa lupasi vielä lupahässäkän jälkeen hienommat kuvat käyttöön, mutta nyt pärjättäneen hetki näillä. Rakennuslupahakemus jätetään näillä näppäimillä ja annetaan arkkitehdin lapioida ne paperit kuntoon ennen paraatikuvien viilausta. Lupaviilausten jälkeen lupaamme myös esitellä sisätilojen pohjia ja toivottavasti pian myös keittiöiden ratkaisuja. Ne on vielä pahasti kesken.

Viimeisen viikon aikana asiat on jälleen tuntuneet etenevän huimasti. Viikon sisällä super-Pappa on valinnut puolestamme (luojan kiitos) lvi- ja rakennesuunnittelijat. Sähkösuunnittelija löytyi lähipiiristä. Arkkitehdin kalenterista löytyi aikaa toimia myös pääsuunnittelijana ja vastaava mestari löytyi jo kesäkuussa myös lähipiiristä. Alkutaipaleen asiantuntijat alkavat olla siis kasassa ja se on tapahtunut uskomattoman vähällä hammasten kiristelyllä. 

Kivi- ja talopakettitarjouksia saimme vastaavan mestarin avulla kiitettävän määrän (7 kpl) ja urakkatarjouksia toisen samanmoisen. Super-Pappa ja vastaava mestari perkasivat tarjoukset ja heidän kanssaan päädyimme valitsemaan talojen runkomateriaaliksi Weberin Leca Design -harkot. Muurattavia harkkoja suositeltiin talvea vasten aloitettavalle rakentamiselle ja sellaiset valitsimme. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hajonta hinnoissa oli suurempi kuin olimme odottaneet. Kun raksa-ammattilaisemme olivat tehneet tarjouksille ruumiinavauksen, lisänneet, poistaneet, täydentäneet ja viilanneet tarjouksista vertailukelpoiset oli vesikattotoimitusten hinnoissa kalleimman ja halvimman välillä eroa (urakat mukaan lukien) yli 80 000 euroa. Per talo. En ole millään muotoa raksa-ammattilainen (olitteko yllättyneitä?), mutta se kuulostaa aika paljolta. 

Ammattiukkomme päättivät myös, ihan budjettisyistä, käyttää omaa osaamistaan maksimaalisesti ja meille ei tule mitään valmista vesikattotoimitusta, vaan materiaalit tilataan ja kilpailutetaan itse. Mistä ja miten? Jätämme ammattimiesten hoidettavaksi. 

Urakoitsijaa ei vielä ole valittu, mutta sekin tapahtunee lähiviikkoina. 

Tontilla on menneet kaksi viikkoa jyristellyt kaivinkone, joka on saanut aikaiseksi tien perille saakka ja saanut jyrättyä tontilla sijainneen vanhan saunan ja pilkkonut silkkeeksi uima-altaan. Altaasta jouduttiin pumppaamaan melkoinen määrä epämääräistä liejua ja onkimaan yksi kuollut kissa. Urgh!

Helpotukseksemme haittatien pohja ei ollutkaan kalliota vaan koko matka itse tontille asti oli täyttömaata ja lohkareita. Ei senkään tonkiminen ilmaista ole, mutta joka säästetty louhintakuutio on nyt kotiin päin. Itse tontilta sitä kalliota joudutaankin sitten pamauttelemaan sellaiset määrät, että heikompaa hirvittää. 

Olemme myös menneellä viikolla vierailleet tulevan naapuri-rouvan kanssa valaistussuunnittelijan pakeilla, mutta laitetaan siitä ihan oma postauksensa pikapuoliin.

EDIT: Lisää kuvia kuvat-sivulla. 

Ihana kamala kiviaita

Viimeisen reilun viikon ajan on arkkitehti jo päässyt viilaamaan yksityiskohtia taloissamme. Perusjutut, huonejaot ja sen sellaiset alkavat olla kohdillaan. Pohjat laitamme näytille kun ne ovat mielestämme esittelykelpoisia eli ihan pian.

Vatsahaavaa arkkitehdille sen sijaan on aiheuttanut tonttimme muoto ja sillä sijaitseva, alunperin meidän rouvien mielestä ah, niin ihanan romanttinen kiviaita. Kiviaita sijaitsee tontin rajan sisäpuolella ja kaventaa talo sinisen tonttia muutamalla metrillä. 

Olemme tässä välissä ehtineet olla yhteydessä rakennusvalvontaan ja tiedustella olisiko talo Sinistä mahdollista rakentaa lähemmäs puiston eli kiviaidan puoleista rajaa kuin mitä määräykset sanovat. Saimme vastauksen, että todennäköisesti se ei ole mikään ongelma, mutta kaupungilta (jonka aluetta kiviaidan takainen puisto on) pitää pyytää naapurin lausunto ja suostumus. Tämänkin suit sait viikossa Helsingin kiinteistövirastolta saimme. Suostumus kopsahti postilaatikkoon perjantaina. 

Rakennusvalvonnasta otetiin kantaa myös talojemme sijoitteluun tontilla. Herra Valvoja suositti, että tekisimme paritalon. No, emme tee. Siitä ajatuksesta alunperin luovuttiin ja henkisesti (ja aika pitkälle myös paperillakin) ollaan jo omia taloja rakentamassa. Siispä käyttöön hra Valvojan suositus B: talojen väliin olisi hyvä jättää joko 2 metriä tai 8 metriä. 2 metriä + palosuojaukset siksi, että tuolloin talojen väliin jäävä hukka-alue on mahdollisimman pieni ja pihat mahdollisimman isoja. 8 metriä taas siksi, ettei palosuojauksia tarvitse tehdä ja väliin jäävä alue on niin iso, että sitä voi pihana hyödyntää. 

Tartuimme ensisijaisesti tuohon 8 metrin vaihtoehtoon ja sen mukaisesti taloja arkkitehti nyt tontille asettelee. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa ei vielä talojen välissä tuota 8 metriä ole. Tuo asettelu tarkoittaa sitä, että talo Sininen hipoo niin läheltä kiviaitaa kun se on mahdollista ja talo Punainen taas niin läheltä hallinnanjakorajaa tontin eteläpäässä kuin mahdollista. 

Tontillamme on myös kolmas hallinnanjako-osa, joka sijoittuu talo Punaisen eteläpuolelle (kuvassa alapuolelle), joka on tontin myyjän hallussa. Talo Punaisen ja tämän alueen väliin rakennetaan aikanaan 2 metriä korkea pergola-aita. 

Naapurimme Ypäjältä

Viime päivien tapahtumien tahti on miellyttänyt meitä hätähousuja kovasti. Tänään sen sijaan homma kössähti nenälleen ilman tyylipisteitä.

Heti juhannuksen jälkeen saimme molemmat perheet arkkitehdiltä ensimmäiset hahmotelmat talojen pohjista ja niiden raivokas tutkiskelu ja viilaus alkoi välittömästi. Kahden korjaussetin jälkeen meidän, talo Punaisen pohjat on nyt aika valmiit ja ylihuomenna piirretään loppuun talo Sinisen pohjat. Punainen mökki saa ensimmäiset 3D-kuvat ennen viikon loppua.

Eilen joimme iltakahvit ensimmäistä kertaa vastaavan mestarin ja raksakonkarikonsulttimme Super-Papan kanssa. Molemmat ammattimiehet totesivat tulevan projektimme mielenkiintoiseksi eli haastavaksi. Siis vaikeaksi? Tontti on ahdas ja louhittavaa on paljon. Lisäksi tontille tehtävä rasitetie kulkee niin lähellä naapurin varastorakennusta, että tielle on tehtävä tukimuuri, joka todennäköisesti pitää valaa anturaan. Ja tukimuuri pitää tehdä "tyhjän päälle". (Tässä kohtaa en ymmärtänyt miten muuri tehdään tyhjän päälle, mutta en hirvinnyt tätä ääneen kysyä. Tyhmäksi pian luulisivat, rakennussedät.)

Yhdessä tuumin rakennussedät totesivat, että nyt haetaan heti miten tontilla olevalle vanhalle saunarakennukselle purkamislupa, minkä perusteella ajotien pohjaakin voisi jo tehdä. No, heti aamusta hätistimme arkkitehdin, joka toimii kyllä ääntäkin nopeammin, tällaista lupaa rakennusvalvonnasta kyselemään. Ja saman tien saimmekin vastauksen, että tietä voi vanhan saunan purkuluvalla (jonka voisimme vielä ennen lupaukkojen kesälomia saada) tehdä ellei sitä tarvitse louhia. Ellei sitä tarvitse louhia? Tarvitseehan sitä, todennäköisesti. Voi itku! Pura siinä sitten saunaa tai muutakaan, jos tontille ei ole tietä purkukalustolle. Kynsineenkö siellä pitäisi kyntää?

Fiilikset siis sinkoaa saman päivän aikana kattoon ja putoaa sieltä saman tien tantereeseen. Monta kertaa päivässä. Eikä tässä olla vielä hädin tuskin koko projektia aloitettu. Tulee äitienpäivälahjaksi saamalleni verenpainemittarille tässä projektissa käyttöä.

Varmuuden vuoksi purkulupapapereita kuitenkin rustailtiin, jos tien pohjat kuitenkin voisi tehdä vain kaivurilla kaapimalla ja niihin tarvittiin nimmarit kolmelta naapuriperheeltä plus Helsingin kaupungilta (yksi tontin sivu rajautuu kaupungin puistoon). Isä Punainen hyppäsi jälleen Nopsan selkään ja viiletti kolkuttamaan naapureiden ovia puumerkkien toivossa. Kaksi ensimmäistä oli helppo nakki, mutta kolmas ovi myrkyn lykkäsi. Tonttia ei omista siellä asuva pariskunta vaan isännän serkku Ypäjältä. Ypäjältä? Ja tämä tontti on siis Helsingissä. Soitto serkku-ukolle Ypäjälle ja luurissa kerrottiin, että vanha herra tontinomistaja haluaa lupapaperit paperiversiona postitse. Voi jukunauta.

Siinä meni meidän loputkin haaveet tien tekemisestä ennen rakennuslupaa. Lupaukot karkaavat kesälaitumille ennen kuin paperit on etanapostilla Ypäjällä pyörähtäneet. Tietä tai edes sen pohjia siis ei päästä tekemään, ja sen myötä yhtään mitään muutakaan siellä tontilla, vasta kun rakennusluvan tultua. Eikä sitä päästä vielä hakemaan moneen viikkoon.

Nyt ärsyttää sen verran, että en kykene hehkuttamaan kivoja talon pohjia. Palataan niihin kun savu hälvenee.

Kippis!

Kippis vaan! Nyt se on meidän. Tontti. Eilen ja toissapäivänä molemmat joukkueet rustasivat nimet paperiin ja 1200 m2 aurinkoista rinnettä vaihtoi omistajaa. Talo Sininen ja talo Punainen saivat tontit ja tämä seikkailu voi oikeasti alkaa.

Arkkitehti lupasi ensimmäiset piirrokset juhannuksen jälkeisellä viikolla, joten jotain konkreettista alkaa myös pikkuhiljaa tapahtua.

Tänään hymyillään! Sillä aivan varmasti se hymy vielä matkan varella hyytyy, monta kertaa.

Talo Sininen ja Talo Punainen valittu

Arkkitehtivalinta tehtiin niin kuin kaikki muukin tässä projektissa on tähän asti tehty, fiiliksen perusteella ja ripeällä tahdilla. Yksi potentiaalinen nuori ja moderni arkkitehtituttu ilmoitti jo heti kättelyssä, että hänellä ei aika riitä kahden talon suunnitteluun tässä aikataulussa (nyt heti heti!), yksi perinteisesti hinnoitteli itsensä ulos ja lopulta päädyimme fiiliksen pohjalta (ja tietysti vähän vilkaisimme lompakkoakin) Sirpaan Arkki-D-toimistosta. Arkki-D:n referenssit näyttivät juuri siltä, mitä mekin olimme ajatelleet ja kustannusarviokin oli juuri meille sopiva. Eikun arkkitehti tontille ja hommiin!

Pari päivää tonttikäynnin jälkeen raahasimme fiiliskansiomme arkkitehdin toimistolle ja vuodatimme toiveemme hänelle. Meidän listalta löytyy mm. seuraavaa:

•           Isot ikkunat, paljon valoa
•           ISO olohuone, korkeaa tilaa
•           Avoin keittiö ja sen yhteyteen ruokailutila, tila auki olohuoneeseen
•           Neliöitä voi nipistää vanhempien makuuhuoneesta, kuka siellä muuten aikaansa viettää muuten kuin nukkuen – kunhan siis sänky mahtuu
•           Vaatehuoneet joka makuuhuoneen yhteyteen
•           Alakertaan tyttären huone ja sauna/pesutilat ja vierashuone
•           Harrastehuone, johon mahtuu kangaspuut
•           Ei autotallia, katos riittää. Autotallista tulee kuitenkin vain romuvarasto.
•           Iso avoterassi ja myös katettua ulkotilaa sateen varalle

Aika perinteistä siis. Mutta sitä kai se arki ja talon rakentaminen järkevällä budjetilla on. Ystäviemme lista näytti jälleen kerran hämmentävän samanlaiselle, paitsi, että he tarvitsevat enemmän makuuhuoneista pääluvun ollessa suurempi ja vierailevien isovanhempien vierashuoneen vuoksi.

Ensimmäisenä tehtävänä arkkitehdillä kuitenkin oli piirtää hallinnanjakokarttaluonnos lopullista tonttikauppaa varten. Koko tontin ollessa noin 1600 m2 meille siitä lohkeaa hallinnanjaolla 600 m2 + 600 m2 ja loppuosa jää myyjälle. Arkkitehti pyöräytti meille parissa päivässä useamman vaihtoehdon tontin jaosta ja sijoittelusta ja niissä talomassat vaelsivat pitkin poikin tonttia. Ja kuten yleensä, lopulta päädyttiin siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon. Talot tulevat rinteen suuntaisesti rinnakkain, jotta saadaan molemmille rinnetalot aikaiseksi.

Siinä ne nyt ovat, talo punainen ja talo sininen.

Sulassa sovussa jaoimme tontinpuolikkaat keskenämme ja meille tulee talo punainen ja ystävillemme talo sininen.

Tonttijako ja nuo talomöhkäleet ovat tässä vaiheessa suuntaa antavia, mutta riittäviä hallinnanjaon perusteeksi pankkia varten. Kun pankki käyttää ostettavaa kiinteistöä lainan vakuutena tulee tämäkin jako tehdä ennen kaupantekoa, vaikka tässä tapauksessa olisimme mieluummin miettineet tätä asiaa, tavoistamme poiketen, vähän kauemmin ja jakaneet puoliskot kun talot ja niiden järkevä sijoittelu tarkemmin alkaa hahmottua.

Nyt alkaa tuntua vähän konkreettisemmalle se mitä tuli tehtyä kun sen näkee paperilla. 

Mistä liikkeelle?

Virallista tontin kaupantekopäivää odotellessa on pieni pakokauhu nostanut päätään. Mihin tässä ollaan ryhtymässä? Eihän tässä oikeasti ole kellään meistä tuon taivaallista hajua, että mitä tällainen taloprojekti tarkoittaa ja mistä tässä edes aloitetaan. Nyt meillä on läntti turkasen kallista kalliorinnettä, mutta mitä sitten? Super-Pappa ja vastaava mestari (jota ei siis vielä ole olemassakaan) ottavat varmasti aikanaan ohjat käsiinsä, mutta se ei estä hepuloimasta asian äärellä.

Arkkitehti, rakennesuunnittelija, KVV, IV, LVIS, vakuuutukset, rakennusluvat, vaaitus, maaperätutkimus, talopaketti, ei pakettia - voi apua. Ainoa konkreettinen asia, josta maallikkokin tässä kohtaa ymmärtää on arkkitehti. Sellainen tarvitaan, joten sitä etsimään. Ystäväpariskunnan tuttavapiiristä löytyy muutamia potentiaalisia arkkitehtikokeilaita, joten he pääsivät ensimmäisenä listalle. Lisäksi etsimme ihan perinteisesti KVG, kato vaikka googlesta -menetelmällä muista raksablogeista meidän silmää miellyttäviä taloja ja koitimme urkkia niiden suunnittelijoita.

Lähimmäs meidän toivetaloamme on tähän mennessä osunut raksabloggaajista Villa Hedda. Päätimme ottaa yhteyttä myös tuon talokaunottaren suunnittelijaan.