Skandinaavista dissainia

Kahden Savun väki raksamatkailee nyt urakalla. Toivuttuamme Tallinnan raksareissusta suuntasimme seuraavaksi länteen eli Tukholmaan. Kyseessä ei kylläkään ollut raksareissu, vaan ihan tavallinen "muumiristeily", mutta kas, kun niin sopivasti sattui huonekalu- ja sisustusliikkeitä matkan varrelle.

Kun Siljan terminaalista hyppää metroon ja jää Östermalmstorgilla ja suuntaa kohti keskustaa jää matkan varrelle useampi ihana sisustus- ja huonekaluliike esimerkiksi Nybrogatanin varrella. Nordiska Galleriet on suosikkini. Sieltä löytyy lähes kaikki skandinaavisen muotoilun kulloisenkin hetken hittituotteet, jotka toki ovat hinnaltaankin kukkaroa keventäviä, sekä myös ikiklassikkoja. Ilahduttavasti sieltä kuitenkin löytyy aina myös ajan hengessä tyyliin sopivia edullisempiakin löytöjä.

Ovella vastassa kikatti Kay Bojensenin iki-ihana apina! Epäilenpä, että tämä veijari löytyy meidän uudesta kodista. Vielä se ei laukkuun hypännyt.

Nordiska Gallerietista löytyy myös tuttua kotimaista. Tässä Artekin klassikko, jota olen harkinnut hopeisena keittiön ikkunakulmaan roikkumaan. Mutta onko tämä jo vähän "kaikilla on" -osastoa? Ainakin kaikilla blogaajilla on :D

Vain ihasteluun hintansa puolesta tällä hetkellä sopiva Patricia Urquiolan Husk-sohva on aiiiiivan ihana! Ja tuo vihreä värikin oli todella kaunis. Vaikken vihreästä suuremmin pidäkään.

Nämä Fermobin värikkäät parveke- tai terassipöydät bongasin jo vuosi sitten vastaavalla reissulla ja nyt ne kutsuivat jo ovella keväisesti.

Toinen ikisuosikki on tuttu ja turvallinen Design Torget. Tähän asti olen siellä vain hipelöinyt ihania tuotteita, mutta tällä kertaa jotain tarttui mukaankin. Matkakumppanit onneksi auttoivat auliisti raahaamaan kädet pitkinä ostoksia takaisin satamaan.

Ensimmäisenä matkalaukkuun sujahtivat nämä pöydät, jotka löytänevät paikkansa jommasta kummasta oleskelutilasta / olohuoneesta uudessa kodissa. Olen näitä tarjotinpöytiä hipelöinyt jo useamman kerran ja nyt ne tarttuivat matkaan.

Olen sillon tällöin aina vannonut, että "blogisisustuksia" en hommaa (ja tuossa Artekin lampunkin kanssa sitä vielä pohdin), mutta tässä kohtaa ostoskierrosta se vannomus lensi ruotsalaiseen romukoppaan ja hyvästä alesta mukaan tarttui String-hyllyjä kaksin kappalein. Värinä saarni-valkoinen. Sinnehän tuo ylhäällä mainittu Bojensenin apinakin sopii hyvin roikkumaan tikkaille. Blogi-klassikko on valmis ja sanat syöty taas kerran. 

Kolmas ja viimeinen mukaan tarttunut esine oli tämä lehtiteline, jolle ajattelin kylläkin antaa toisen tehtävän eli tehdä siitä takkapuutelineen.

Nämä pienet sisustusostokset saavat nyt hetkeksi riittää ja rouva palata raksaruutuun kulkematta vankilan kautta, vai miten se meni.

Kun rouva ja tytär risteilevät ja ostelevat sisustustuotteita painaa herra Punainen raksalla pitkää iltaa. Tällä hetkellä työn alla on kattojen koolaukset, joista noin puolet alkaa olla naputeltu paikalleen.

Terapian tarpeessa

Raksavuodeksi olemme tilanneet suurin piirtein kaikki sisustus- yms. lehdet ja joka viikonloppu tuijotan tv:stä aamupäivisin raksa- ja stailausohjelmat. Osaan oman talon materiaali- ja tyylivalinnoista on itsellä jo aika selvät sävelet, mutta puuttuviin osiin yritämme löytää näistä apua.

Maailma on pullollaan todella mageita juttuja ja lähes joka lehdestä ja ohjelmasta löydän "tää on just meille" -tyyppisiä juttuja, mutta...

Rohkeiden valintojen kohdalla pöksystä meinaa aina kurkata pupu! On jännä huomata, että kun oma asumisen historia ihan sieltä lapsuudesta asti on ollut vuokra-asunnot tai muut ei omat asumismuodot, niin se perimä roikkuu todella sitkeässä. Asumme tällä hetkellä ensimmäisessä omassa asunnossa rivitalossa ja edelleenkin kannan mukanani asennetta, että ei seinään voi porata reikiä hyllyille, kun seinät ei ole omat. Tai, että ei voi laittaa kirkkaan oranssia tapettia, kun vuokranantaja ei tykkää, tai joudut repimään ne irti ja palauttamaan seinät valkoisiksi muuttaessasi. Edelleenkin alitajuisesti on itselleni ihan vieras ajatus, että hanat, nupit, ovet, karmit ja vessanpöntöt ovat omiani ja voin tehdä niille mitä tykkään.

Mitäs jos haluaisinkin nukkua puussa? 

Rautakaupassa parkettihyllyn vieressä töröttäessäni herään siihen, että ajattelen, että uskallanko ottaa tuon tumman ebenpuun, että jos myyn talon, niin onko ostajien mieleen. Että anteeksi mitä hittoa? Kenelle minä tässä olen taloa tekemässä? Perheelleni ja itselleni loppuelämäkseni, vai kohta myytäväksi eteenpäin? No, tuo ensimmäinen tietenkin, mutta miksi ajattelen alitajuisesti näin?

Samoin huomaan miettiväni, että kun taloomme tulee vain kaksi makuuhuonetta, niin onko se hyvä idea. Lähes 200 m2 ja vain kaksi makuuhuonetta, että kuka perhe sellaista ikinä ostaa kun huoneita on vaan yhdelle lapselle.

Taidan tarvita raksaterapiaa, jossa alitajunnasta pyyhkäistään tällaiset vanhat kuonat pois ja uskallan valita ne kirkkaan oranssit keittiön kaapit, jos sellaisia nyt sattuisin ihan itselleni haluamaan. Onneksi en halua :) Tai ehkä olen vaan tuijottanu telkkarista liikaa Hurjaa remonttia, jossa joka taloon tehdään todella spesiaaleja tiloja tanssisaleista 50-luvun ravintolasaleihin ja alkanut kuvitella, että meilläkin pitää olla jotain tuollaista. Onneksi omiin harrastuksiini kuuluu lähinnä käsityöt ja siihen riittää mukava nojatuoli. Ja sen saa mukaansa jos meinaa muualle muuttaa...

Yksi valinta sentään on saatu tehtyä talo Punaisen puolella. Nimittäin keittiö! Huomenna käymme katsastamassa viimeiset kuvat ja viilaamassa loput yksityiskohdat kuntoon. Saanen mukaani tuolloin julkaisukelpoiset kuvatkin, joten keittiöasiaa tulossa lisää lähiaikoina. Talo Sininen vielä pohtii keittiövalintojaan.

Raksalta ei mainittavasti raportoitavaa. Lumi satoi aivan väärään aikaan monttuun, mutta toivottavasti sulaa pian pois. Maanantaina tulee ensimmäinen erä kiviä ja alkaa pohjien teko. Ehkä ensi viikon jälkeen on jo jotain näkyvää kerrottavaa.

3D-hurahdus

Nyt on yöt valvottu Googlen 3D-ohjelman äärellä! Mitäpä sitä tuleva talonrakentaja... öö, rakennuttaja, tekisi kesälomallaan, kun tontillakaan ei vielä pääse riehumaan.

SketchUp-nimisellä ilmaisohjelmistolla pystyy näköjään suht pienellä opetteluvaivalla tutustumaan tulevan mökkinsä sisätiloihin realistisemmasta näkökulmasta. Nyt talo Punaisessa on jo makuuhuonetta suurennettu ja vessanpöntön paikkaa siirrelty sen perusteella miltä se 3D-kyhäilyissämme näyttää.

Tässä pikku maistiainen talo Punaisen alakerran "peräosasta", josta löytyy kylpytilat, kodinhoito, työhuone ja wc. Tuo tyhjä huone etualalla on makuuhuoneen (jota tässä ei siis ole piirrettynä) kyljessä oleva vaatehuone.

3D:stä pystyy helpommin hahmottamaan esim. makuuhuoneen tai wc-tilojen koon. En ainakaan itse osaa pelkän neliö- tai seinämitan perusteella vielä kuvittelemaan, että mahtuuko se 80 senttinen allaskaappi ja jos mahtuu, niin kuinka ahdasta siitä sitten tulee tai ei tule. Tästä sen näkee jo ihan eri tavalla, etta mahtuu mahtuu... Ohjelmiston syövereistä löytyy paljon valmiita kalusteita mittoineen, joita asetella tuonne huoneisiin ja mm. Ikean kalusteet on siellä hyvin edustettuina. Niistä saa vähän tuttua fiilistä vaikkei niitä huusholliinsa hommaisikaan.

Löytyipä sieltä kuvapankista Jacobsenin munatuolikin ja se mahtuu tuonne työhuoneen nurkkaan näppärästi. Ei meillä sellaista oikeasti ole... eikä tämän taloprojektin laskujen jälkeen ihan heti tulekaan!

Kiikkuu, kaakkuu

Koskaan ei ole liian aikasta alkaa haalia uusia huonekaluja taloon, joka valmistuu aikaisintaan vuoden päästä, eihän?

Saimaan rannoilta löytyy huikeiden mökkimaisemien lisäksi muutamia erinomaisia antikvariaatteja ja käytettyjen huonekalujen kauppoja. Eräästä näistä mukaan pyysi päästä musta keinutuoli. Tiukasti tingittynä tuosta kaunokaisesta piti pulittaa 80 euroa, mikä on tänä päivänä pilkkahinta kiikusta, joka ei muuta restaurointia kaipaa kuin uuden mustan maalipinnan. Päälle heitetään lampaantalja, joka sekin jostain löytynee ennen kuin tämä tuoli uudessa olohuoneessa kiikkuu kaakkuu. Yleensä en ole välittänyt vanhoista huonekaluista tai mummolatyylistä, mutta jostain syystä tällaiset simppelit keinutuolit miellyttävät silmää. Ja tässä nyt hankitussa on tosi hyvä istua. Artekin Madamoiselle keinutuolista pidän paljon, mutta siitä puuttuu nuo käsinojat. Kunhan joku vielä keksii mihin tämä vuodeksi säilötään?

Meiltä perhe Punaiselta nimittäin löytyy olohuoneesta ennestään jo yksi keinutuoli, joka on myös löytö samaisesta huonekaluliikkeestä. Sen alkuperäisasu oli kulahtanut valkoinen ja pienen pintaremontin jälkeen se näyttää nyt tältä:

Täytynee miettiä tämän keinun väriä vielä uudelleen. Petsiruskea ja kiiltävä musta ei enää oikein juttele keskenään. Ehkä tämäkin pikkukeinu päätyy lopulta mustaksi.

Pinnatuolihenkiset keinut päätyvät aikanaan samaan isoon olohuone-ruokailu-tilaan ruokailuryhmän pinnatuolien kanssa, joiden kanssa äiti Punaisella tässä hiljattain karkasi mopo käsistä pahemman kerran. Tuo kuvassa näkyvä tammipöytä on sittemmin vaihtunut valkoiseen pyöreään pöytään ja sen ympärille oli pakko saada pinnatuoleja. Liekö kyseessä sama pinnatuolivirus kuin monilla muillakin sisustajilla viime aikoina on ollut?

Äiti Punaisen pinnatuolien etsintä noudatti Heinz-ketsuppitaktiikkaa. Ensin niitä ei meinannut löytyä mistään järkevässä kunnossa tai tolkulliseen hintaan ja lopulta aikansa kun pulloa hölskytti, niitä tulla turskahti ovista ja ikkunoista. Aluksi yksi löytyi SPR:n Kontti-kirppikseltä, kaksi kierrätyskeskuksesta, yksi Tori.fi:stä. Työkaverin kuultua projektistani hän totesi vintissään olevan tuoleja pilvin pimein ja ne olivat menossa roskalavalle, haluaisinko ne? Tarvitse enää en, haluan KYLLÄ. Ja lopulta nurkissa pyöri 11 pinnatuolia. Ja perheessä meitä on 3 tuolin tarvitsijaa. Joku tässä ei täsmää.

6 tuolia kunnostettiin ja maalattiin. Loput odottavat inspiraatiota ja tukkivat työhuoneen lattiaa. Niin tyypillistä.