Rakennusluvan vuosipäivä

Hengissä ollaan pienen blogitauon jälkeen. Muuton ja sen jälkeen jatkuneiden talon "pikkuviilausten" tuoksinassa takki on ollut sen verran tyhjä, että puhti ei ole riittänyt blogiraportointiin.

Eilen mittariin kilahti tasan vuosi rakennusluvan saamisesta ja sen kunniaksi uuteen nousuun ja tässä vähän päivitystä viimeisen reilun kuukauden ajalta. Vuosipäivänä realisoitui, että taisimme todellakin rykäistä tämän projektin ennätysasjassa. Nyt kun 3 kuukautta on jo taloissa asuttukin. Huh!

Tokihan vuosipäivälle nostettiin malja!

Lokakuun aikana on sisäviilausten lisäksi yritetty päästä myös pihalla niin pikälle kuin ehditään. Hupsista saatana -multahässäkän jälkeen nurmialueet saatiin jyrättyä ja siementkin viskottua kevättä odottamaan. Tontin rajalle ehdittiin istuttaa rivi pensaita ja pihojen rajaa merkkaamaan rivi pensaita ja kirsikka- ja luumupuut. 

Molemmissa taloissa on myös ulkopuolella tapahtunut edistystä. Autokatosten rimoitukset on valmiit ja paria puunpätkää lukuunottamatta myös parvekkeet. Rimoitukset on nyt pohjamaalattu ja ensi kesänä sitten suditaan tuohon samaan väriin, kuin mitä esim. autokatosten yläosat ovat. 

Raksaprojektin runtelema pankkitili on terävöittänyt tarjoushaukan katseen äärimmilleen ja huomasin paikallisen Muhevaisen myyvän kaikki loput havut ja puskat pois vähintään 50 % alennuksella päivää ennen talvitaukoa. Ja niinhän sitten tein sedan-autoon ahtamisennätyksiä ja ostin kevääksi istutettavaa. Nyt ne on ahdettu kaikki muurikivistä tekaistuun istutusaltaaseen talveksi. Toivottavasti pysyvät siinä hengissä.

Sisällä on myös viilattu pikkuhiljaa tavaroita paikoilleen ja hommattu jotain uuttakin. Olohuoneeseen tarvittiin verhot ja pitkällisen pähkäilyn ja hupenevaan rahakirstuun kurkistelun jälkeen otettiin riski ja tilattiin pystylamellit Jyskin verkkokaupasta. Ja kas, nehän on aivan toimivat pelit. Ne pystyi sekä leveys että korkeussuunnassa itse säätämään sopivaan mittaan. Olihan siinä oma askartelunsa, mutta hinta oli niin naurettavan huokea, että sen voimin pari iltaa ihan mielihyvin näperteli. Samanlaiset löytyy myös Sinisen puolelta naapurista. Huomatkaa tyylikäs sininen muovi palohälyttimen päällä. Ei vaan ole jaksanut kiivetä sitä irroittamaan :D

Eteiseen valikoitui kelloksi pitkällisen "en tykkää, en tykkää, en tykkää" -kellonvalintamaratonin jälkeen Nomon OJ. Tästä tykkään tosi paljon! Pienen valaisininvestoinnin Vepsäläisen alekupongeilla tein myös keittiöön. Artekin kultakellon kromin värisenä. Jostain sain päähäni, että keittiön ikkunoiden kulmaukseen kuuluu tuo valaisin, enkä sen jälkeen siihen enää mitään muuta osannut kuvitella. 

Edelleen jatkuvien raksahommien lomassa on ollut myös aikaa tutustua uuteen asuinympäristöön ja olemmekin naapurin rouvan kanssa ehtineet jo huokailla aika monta kertaa, että talot on kivat, mutta kyllä todellinen elämänlaadun upgrade on tainnut tulla lenkkimaastojen myötä. Tältä näyttää meidän iltalenkkireitin varrella...

Herra Punainen viettää isänpäivää saunaa rakentaen. Ehkä piankin pääsen vielä esittelemään senkin nurkan tästä huushollista. Ehkä ehditään nopeat isänpäiväkahvit kohta sipaista huuleen... Hyvää isänpäivää kaikille isäihmisille!

Ovi kiinni, ostolämmin. Ja vuosipäivä!

Tänään 17.4. on tasan vuosi siitä, kun idea yhteisestä tontista ja taloprojektista syntyi. Kippis sille ja onnea 1-vee projektille, josta toivottavasti tulee reilusti alle 2-v projekti :)

Meillä ehtikin pihatie olla autolla ajettava hetken, mutta tällä viikolla tuli hetki, jolloin se vielä kerran riipaistiin auki. Tällä kertaa ihan "päätieltä" asti, naapureiden iloksi. Helsingin seudun energiayhtiö Helen kävi asentamassa kaukolämpöputket. Nyt kaukolämpövesi kiertää U-käännöstä putkissa jo suhisten molempien talojen kellareissa ja odottaa kytkentää lattialämppäreihin ensi viikolla.

Sisäseinät on muutamia kattoa hipovia harkkorivejä vaille valmis molemmissa taloissa ja talo Sinisen puolella on Mario Bros -henkiset ilmaistointiputket jo valmiit. Punaisen puolella niitä aletaan asentaa tänä viikonloppuna.

Talo Sinisen puolella työvoimaan on liittynyt Super-Pappa ja roilotukset ja seinäpintojen tasoitukset aputiloissa on alkaneet tapahtua vauhdilla. Punaisen puolella talon isäntä itse ahkeroi seinien ja kohta kattojen alaslaskujen kanssa.

Itse ajattelin korkata "oikeat" raksahommat tänä viikonloppuna ja käydä liippaamassa tasoitteet lämpimän sisävaraston seiniin. Se voi olla, että urani seinien tasoittajana on lyhyt ja äkäinen ;)

Viikolla herra Punainen ahkeroi myös parvekkeen kanssa ja pikkuhiljaa sekin alkaa valmistua. Kävin uhkarohkeasti jo seisoskelemassa väliaikaisten vanerien päällä ja fiilistelemässä parvekkeen tunnelmaa :) Siitä tulee lempipaikkani!

Parvekkeita ja hulevesihommia

Budjettiviilaukset on tehty ja isoista (30 m2) terasseista luovuttu. Molempiin taloihin jää toki parvekkeet, ihan isot nekin (13-15 m2). Kuten tästä asemapiirroksesta näkyy, niin tontti on nafti ja pihat tosi pienet. Terasseista luopuminen todennäköisesti avartaa pihaa ja tuo muutaman metrin sitä "lisää", kun maatason aurinkoterassin voi aloittaa suoraan seinästä eikä sen tarvitse ylettää terassin "yli".

Puurimakaiteisena yleisilme on kevyempi ja näyttää tältä. Ollaan itse ihan tyytyväisiä tähän vaihtoehtoon. 

Tontilla on rakennuslupaa odotellessa päästy louhinnassa loppusuoralle. Jäljellä on enää kanaalilouhinta piuhoille ja putkille ja sitä jatketaan niin pitkään kun rakennuslupa tulee (sitä on lupailtu tulevaksi ihan lähiaikoina). Jos jää vaille, niin jatketaan myöhemmin. Vastaava mestarimme haluaa päästä pohjien tekoon sillä punaisella sekunnilla kun lupa tulee, ettei talvi tule tupaan ennen kattoa. Ja sehän kuulostaa meistä hätähousuista oikein hyvälle! Valtaosa isommasta irtolouheesta on roudattu pois ja hienommalla louhella on täytetty ja tasoitettu tonttia. 

Kalliotontin laen ollessa kyseessä hulevesien (eli sade- ja sulamisvedet) johtaminen tapahtuu hulevesien imeytyskentän avulla (kaivoja ei ole mailla halmeilla). Sen paikka on tonttien keskellä pihan peräosassa. Sellainenkin oli tontille edellisviikon saldona ilmestynyt. Super-Pappa arvioi, että imeytyskenttämonttu vetää 60 m3 louhemursketta. Että aika iso kuoppa tuossakin kohtaa oli. Jos tästä alla olevasta kuvasta oikein tarkkaan tiiraa, niin näkee, että meillä tulee olemaan kivimuurin kunnostustalkoot kun talot on pystyssä. Aidan alaosa alkaa olla aika "tack och adjö" jo tässä vaiheessa projektia. 

Budjetti paukkuu

Kun kallion laelta tontin on hommannut, niin se todellakin tarkoittaa louhintaa, louhintaa ja louhintaa. Oman jännittävän lisänsä louhintatöihin ja sen budjettiin on tuonut kallioon vuosikymmeniä sitten rakennettu uima-allas, saunan perustus ja valtava maakellari, joiden uumenissa olevaa betonin määrää kukaan ei osannut etukäteen täsmälleen arvata. Kaikenkarvaista betonia ja muuta maa-ainesta on roudattu tontilta pois kalliolouheen lisäksi lukemattomia kuormia. Lisäksi hyvin lähellä on useampia taloja "samalla kalliolla", joten louhinta on pitänyt tehdä pienemmillä panoksilla ja varovasti.

Varmaan arvaattekin jo... Budjetti, vaikkakin huolella ammattilaisten kanssa suunniteltu, alkaa nitistä liitoksistaan jo tässä vaiheessa. Sitä tässä kovasti tutkailtuamme, olemme tulleet molemmat raksaperheet siihen tulokseen, että palataan vielä nyt, kun voidaan piirroksien ääreen ja katsotaan onko siellä viilauksen paikkoja. Rakennesuunnittelu on vielä siinä vaiheessa, että muutoksia ehditään järkevästi tehdä, jos niillä saadaan vähän budjettia väljennettyä.

Neliöistä emme halua kummassakaan talossa tinkiä, joten tutkailemme onko taloissa sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, joita viilaamalla saisimme säästöjä aikaiseksi. Ensimmäisenä isona viilauksen kohteena on yläterassit. Taloissahan on nyt isot lasitetut parvekkeet sekä isot avoparveketerassit SEKÄ alapihan terassit. Olisiko siinä viilaamisen paikka? Riittäisikö pelkkä parveke ja alapihan terassit? Parvekkeen koko on noin 12 m2 eli makuuhoneen verran. Tai voisiko yläterassit toteuttaa kevytrakenteisempina? Ja/tai pienempinä. Nythän niiden rungot on piirretty muurattavaksi harkoista ja lattiat ontelolaatasta ja kokoa on vaikka naapurille jakaa. Tosin siellähän on samanlainen, ha ha (lue: kuivakkaa naurua).

Olisiko tässä järkevä säästön paikka?

3D-hahmotelma talo Punaisesta ilman yläterassia. Yläterassillinen kuva löytyy tuolta blogin pääkuvasta sivun ylhäältä. 

Mitäpä luulette. Pärjäisikö sitä ihminen näillä parveke- ja terassimäärillä? Alakertaan tulee pihaan tottakai terassialue, jota tässä ei nyt näy. Tuo punapaitainen herrasmies tuossa juuri terassilla tepsuttelee.

Meillä talo Punaisessa viilaamme myös sisäänkäyntejä. Nyt pääsisäänkäynnin (joka on yläkerrassa) alle on piirretty alakerrassa sijaitsevien varaston ja teknisen tilan sisäänkäynnit. Ratkaisuna se vaatii muuraamista, seinien tukemista ja ties mitä, että "sisäänkäyntiluola" saadaan aikaiseksi. Nämä ovet sulkemalla voidaan pääsisäänkäynti tehdä maavaraiseksi ja helpommalla = edullisemmin.

Kellarin sisäänkäynnit suljetaan ja kulkuaukkoa ei tarvitse tehdä. 

Tällaisia "pikku" pohdintoja on meneillään Kahden Savun projektissa ja toivottavasti kun näistä on päästy yhteistymmärrykseen (lähinnä kukin itsensä kanssa) ja budjetti näyttää turvalliselta jatkaa, päästään jatkamaan suunnitelmien mukaisesti.

Ja täytyypä tässä välissä kehaista taas arkkitehtiämme Sirpaa, jolta muutoksista piirrokset kerta toisensa jälkeen saadaan parissa päivässä. Jostain kun olen lukenut blogeista kauhutarinoita muutospiirroksista, joita on odoteltu kuukausia ja projekti seisoo. Meillä jos projekti laahaa, niin kyllä ihan muista kuin arkkitehdin edesottamuksista johtuen.

Tällä välin tontilla louhinta jatkuu ja alkaa luojan kiitos olla jo loppusuoralla. Noin puolet louheesta menee tontin täyttöön (jep, ihan hölmöläisten hommalta kuulostaa: toisaalta räjäytetään ja toisaalle täytetään) ja puolet kuskataan pois. Tässä tunnelmia louheiden seasta :)