Kaivinkoneita ja keittiösuunnittelua

Metsurien mentyä tontin reunalle rullasi muhkea kaivinkone. Joko kohta päästään tontille ihan omaa tietä pitkin eikä tarvitse loikkia naapurin aitojen yli.

Alunperin pelättiin, että tiekin pitäisi louhia, mutta nyt kun kaivuri on kauhallaan vähän tehnyt tunnusteluja, niin näyttää siltä, että tien kohdalla on lähinnä ollutkin täyttömaata ja louhetta. Tästä se lähtee. Kummallisen hitaasti, mutta ilmeisen varmasti.

Tästä tietä lähdetään puskemaan läpi

Ja jonnekin se tukimuuri katosi

Keittiösuunnittelua

Itseämme viisaammat ovat ohjeistaneet, että keittiö kannattaa ainakin suunnitella (tai siis suunnitelluttaa), ellei tilata tässä vaiheessa projektia kun seiniä voi siirrellä ja sähköjä ei ole suunniteltu lopullisesti. Siispä teimme äiti Sinisen kanssa työnjaon keittiövalmistajien kesken ja lähdimme kaupoille. Suunnitelmissa on käydä kolmen tai maksimissaan neljän putiikin valikoima ja hinnoittelu läpi kumpikin tahollaan. Enempään ei aika eikä hermot riitä. Itse aloitin kierroksen tuttavan suosittelun perusteella Keittiömaailmasta. Äiti Sininen suuntasi HTH-keittiöille.

Molempien talojen keittiöt on suurin piirtein saman malliset ja varustelun tasokin tullee olemaan hyvin samanlainen. Hintavertailut onnistuvat siis meiningillä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvittelisin kahden köökin ostamisella saavan myös vähän määräalennusta. Saas nähdä.

Itse luulin tietäväni millaisen keittiön haluan, mutta erinomaisen konsultoinnin ja vaihtoehtojen esittelyn jälkeen korkeakiiltoinen kokovalkoinen keittiö tummilla kivitasoilla muuttuikin valko-harmaaksi keittiöksi puolikiiltävillä ovilla ja valkoisella kiiltävällä paksulla laminaattitasolla. Mitä ihmettä tapahtui? Viikon päästä nähdään miltä se livenä piirroksissa näyttää.

Seuraavia keittiötreffejä en vielä ole sopinut kalenteriin. To be honest, homma alkoi tympiä jo ensimmäisen keikan jälkeen. Ei siksi, että keittiön suunnittelu sinällään olisi tylsää, mutta aikaa vievää se on, enkä kyllä hirveän montaa kertaa jaksaisi samoja loruja tarpeista ja toiveista keittiötyypeille lurittaa. Vaan ei kai se auta, jos kustannustehokkaan köökin itselleen haluaa.

Timbeeerrrr...

No nyt! Kurvasin töiden jälkeen tontin laidalle ja mikä ihana moottorisahan laulu sieltä kuuluikaan. Super-Pappa oli käyttänyt supervoimiaan ja taikonut tontille metsurikaksikon tekemään selvää kolmesta tonttitien varrella kasvavasta puusta.

Metsuri työssään

Ei näistä pölleistä vielä taloa tehdä, mutta tulipa fiilis, että jotain alkaa tapahtua :) Kun pöllit on kuskattu appiukkojen ja -akkojen nurkkiin odottamaan takkojen ja kiukaiden lämmitystä alkaa risusavotta. Sen urakan jälkeen tontille aletaan tehdä tietä.

Tänään saatiin vesilaitokselta myös uusi liitoskohtalausunto ja se kummallinen vesiosuuskunta on kadonnut sinne mistä lie ikinä tulikaan ja pääsemme liittymään ihan normaalisti kunnan vesiputkiin tontin laidalla.

Purkulupa tuli, kohta rytisee... tai ainakin vähän rapisee

Kesäkuun alussa haimme rakennusvalvonnasta purkulupaa tontilla sijaitsevalle vanhalle saunarakennukselle. Samalla luvalla pääsisimme tekemään tietä tontille. Tiehän on haittatie tontin myyjän oman tontin sivua pitkin.

Rakennusvalvonnasta sanottiin, että jos toimitamme hakemuksen asap silloin kesäkuussa, niin valvoja ehtii sen hyväksyä ennen kesälomaansa. No, kuuliaisesti haimme viivana naapurikuulemiset tätä varten ja saimme paperit nippa nappa, mutta ajoissa rakennusvalvontaan (vaikka aluksi näyttikin, ettemme papereita ehdi toimittaa). Vaan eipä kuulunut purkulupaa. Alkuviikosta Super-Pappa kainosti kyseli valvonnasta, että missäköhän lupa viipyy vai onko siinä ongelmia. Ja vastaus kuului, että moista hakemusta ei mistään löydy. No niinpä tietenkin!

Ilmeisesti asian perään kysely sai hakemuksemme tulemaan esiin piilostaan ja eilen saimme tiedon purkuluvan saamisesta. Paperit tulevat postissa perässä. Luvan turvin voimme siis aloittaa tonttitien raivaamisen ja saunarakennuksen purkamisen. Vihdoinkin tontille pääsee edes teeskentelemään tekevänsä jotain. Asiat etenee!

Halusimme aloittaa tonttitien tekemisen mahdollisimman ajoissa ennen rakennuslupaa, sillä se on, kuten tästä kuvasta näkyy, hieman haastava homma. Kun tie on etukäteen tehty, päästään sitten heti varsinaisen rakennusluvan tultua purjehtimaan isoilla koneilla kuninkaallisesti vilkuttaen tontille. 

Tästä pitäisi lähteä meidän tie

Yläkuvassa vasemmalla näkyvä varastorakennus on niin lähellä tietämme, että todennäköisesti sen viertä pitkin pitää rakentaa tukimuuri. Eikä tuo 2,5 metriä korkeä kivitukimuuri tien alun edessäkään hommaa helpota. 

Purettava sauna ja sen edessä uima-allas

Saunarakennuksen purku on todennäköisesti helppo homma, mutta sen edessä sijaitseva vanha, vuosikausia käyttämätön kallioon louhittu uima-allas kätkee sisuksiinsa muutaman kuution jotain nestemäistä, jossa killuu kaikkea mäyrää pienempää "staffia". YÄK! Mitenkähän se tyhjennetään? Tänne on turha äyskärettä tarjota!

Rakennusvalvonnasta hyväksyvää hyminää sekä takka-ajatuksia

Projektin esittely rakennusvalvonnassa

Tänään oli kahden kivitalomme ensimmäinen isompi etappi (meidän laskurissamme), eli projektin esittely rakennusvalvonnassa. Aamulla herrat Sininen ja Punainen sekä Super Pappa lähtivät kirkkopuvuissaan arkkitehdin kanssa tapaamaan herra Valvojaa.

Harmaita hiuksia on viime viikkojen aikana edelleen aiheuttanut se ihanan kamala kiviaita (josta juttua on ollut männäviikkoina ihan kotitarpeiksi). Super-Pappa on alkanut epäillä, että talo Sininen asettuu asemakaavassa liian lähelle kivimuuria ja kun ensimmäinen louhintapaukku pamahtaa, niin sehän sortuu sinne monttuun koko muurinpätkä. Talo Sinistä joudutaan siis siirtämään lähemmäs talo Punaista ja se tarkoittaa sitä, että talojen väli jää alle 8 metriin. Joka tarkoittaa palosuojaustoimenpiteitä joko molempiin tai toiseen taloon, jos ne tehdään ulko- ja sisäpuolelle.

Tätä asiaa olemme ihmetelleet viime päivinä ja sen kysymysmerkin veimme myös rakennusvalvontaan. Asia ratkennee niin, että talo Siniseltä pienennetään talojen väliin jääviä ikkunoita ja ne tehdään palosuojaversioina. Talo Punaisen osalta haetaan poikkeusta makuuhuoneen ikkunan osalta, että se saisi jäädä tuuletusikkunaksi talojen väliselle seinustalle.

Muilta osin herra Valvojalla ei ollut isommin nokan koputtamista, mikä voisi optimistisesti ajatellen tarkoittaa sitä, että rakennuslupakin heltiäisi suht ripakassa aikataulussa. (kop kop!) Tämän hetkinen toive ja tavoite on, että lupahakemus ehdittäisiin jättää vielä elokuun aikana.

Takkaostoksilla

Vaikkei takan ostaminen taas kerran ole varmastikaan se akuutein asia tässä projektissa, niin pyörähdimme asuntomessujen jälkihaminoissa ja kesälomapäiviä vielä viettäessä Vantaan Petikon Talo Talossa sekä parissa takkaliikkeessä samalla alueella.

Talo Talossa takkatarjonta ei tällä reissulla nyt saanut edes irtopisteitä, sillä valitettavasti siellä päivystävä takkafirman myyjä oli tet-harjoittelussa tai muuten vaan helteen väsyttämä. Poika parka ei tiennyt takoista ja vielä vähemmän kiukaista hölkäsen pöläystä. Kysymyksiin emme saaneet vastauksia saati minkäänlaista konsultaatiota takkasuunnitelmillemme. Kuvaavaa lienee se, että myyjäparka ei tiennyt kiukaita olevan eri tehoisia ja eri hintaisia. Hänelle tämän yllättävän faktan esittelin heidän omasta kuvastostaan.

Tässä elämän kiireessä valitettavasti oma pinnani ei riitä ymmärtämään tai olemaan hellämielinen tässä kohtaa. Jos ajan 25 kilometriä paikan päälle nähdäkseni tuotteet ja saadakseni apua asiassa, jossa itse en todellakaan ole asiantuntija ja joka kustantaa meille aika monta tuhatlappusta, niin ei liene ihan kohtuutonta odottaa asiantuntemusta tuotteista, joita on myymässä. Huoh! No, sen putiikin tarjonta jäi sinne ja kurvasimme tien toiselle puolelle Uunisepille.

Ensimmäistä takkavisiittiä ei ollut vaikea ylittää ja ystävällinen ja asiantunteva myyntimies Uunisepiltä sai meiltä päivän parhaat palvelupisteet!

Tarjous meille tehdään Tonavasta. Väreistä itseäni miellyttää eniten musta ja harmaaraidallinen. Katsotaan mihin naapurimökissä eniten miellytään.

Uuniseppien musta Tonava

Uuniseppien harmaa Tonava