Stop the press... julkisivut on julkistettu!

Vimmatun viilauksen jälkeen talo Sinisen ja talo Punaisen julkkarit ovat valmiita julkaistavaksi. Blogin pääkuvasta pääsette kärryille minkälaista torppaa kallion laelle kohta (toivottavasti) alkaa nousta. Mitäs tykkäätte?

Arkkitehtimme Sirpa lupasi vielä lupahässäkän jälkeen hienommat kuvat käyttöön, mutta nyt pärjättäneen hetki näillä. Rakennuslupahakemus jätetään näillä näppäimillä ja annetaan arkkitehdin lapioida ne paperit kuntoon ennen paraatikuvien viilausta. Lupaviilausten jälkeen lupaamme myös esitellä sisätilojen pohjia ja toivottavasti pian myös keittiöiden ratkaisuja. Ne on vielä pahasti kesken.

Viimeisen viikon aikana asiat on jälleen tuntuneet etenevän huimasti. Viikon sisällä super-Pappa on valinnut puolestamme (luojan kiitos) lvi- ja rakennesuunnittelijat. Sähkösuunnittelija löytyi lähipiiristä. Arkkitehdin kalenterista löytyi aikaa toimia myös pääsuunnittelijana ja vastaava mestari löytyi jo kesäkuussa myös lähipiiristä. Alkutaipaleen asiantuntijat alkavat olla siis kasassa ja se on tapahtunut uskomattoman vähällä hammasten kiristelyllä. 

Kivi- ja talopakettitarjouksia saimme vastaavan mestarin avulla kiitettävän määrän (7 kpl) ja urakkatarjouksia toisen samanmoisen. Super-Pappa ja vastaava mestari perkasivat tarjoukset ja heidän kanssaan päädyimme valitsemaan talojen runkomateriaaliksi Weberin Leca Design -harkot. Muurattavia harkkoja suositeltiin talvea vasten aloitettavalle rakentamiselle ja sellaiset valitsimme. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hajonta hinnoissa oli suurempi kuin olimme odottaneet. Kun raksa-ammattilaisemme olivat tehneet tarjouksille ruumiinavauksen, lisänneet, poistaneet, täydentäneet ja viilanneet tarjouksista vertailukelpoiset oli vesikattotoimitusten hinnoissa kalleimman ja halvimman välillä eroa (urakat mukaan lukien) yli 80 000 euroa. Per talo. En ole millään muotoa raksa-ammattilainen (olitteko yllättyneitä?), mutta se kuulostaa aika paljolta. 

Ammattiukkomme päättivät myös, ihan budjettisyistä, käyttää omaa osaamistaan maksimaalisesti ja meille ei tule mitään valmista vesikattotoimitusta, vaan materiaalit tilataan ja kilpailutetaan itse. Mistä ja miten? Jätämme ammattimiesten hoidettavaksi. 

Urakoitsijaa ei vielä ole valittu, mutta sekin tapahtunee lähiviikkoina. 

Tontilla on menneet kaksi viikkoa jyristellyt kaivinkone, joka on saanut aikaiseksi tien perille saakka ja saanut jyrättyä tontilla sijainneen vanhan saunan ja pilkkonut silkkeeksi uima-altaan. Altaasta jouduttiin pumppaamaan melkoinen määrä epämääräistä liejua ja onkimaan yksi kuollut kissa. Urgh!

Helpotukseksemme haittatien pohja ei ollutkaan kalliota vaan koko matka itse tontille asti oli täyttömaata ja lohkareita. Ei senkään tonkiminen ilmaista ole, mutta joka säästetty louhintakuutio on nyt kotiin päin. Itse tontilta sitä kalliota joudutaankin sitten pamauttelemaan sellaiset määrät, että heikompaa hirvittää. 

Olemme myös menneellä viikolla vierailleet tulevan naapuri-rouvan kanssa valaistussuunnittelijan pakeilla, mutta laitetaan siitä ihan oma postauksensa pikapuoliin.

EDIT: Lisää kuvia kuvat-sivulla. 

Purkulupa tuli, kohta rytisee... tai ainakin vähän rapisee

Kesäkuun alussa haimme rakennusvalvonnasta purkulupaa tontilla sijaitsevalle vanhalle saunarakennukselle. Samalla luvalla pääsisimme tekemään tietä tontille. Tiehän on haittatie tontin myyjän oman tontin sivua pitkin.

Rakennusvalvonnasta sanottiin, että jos toimitamme hakemuksen asap silloin kesäkuussa, niin valvoja ehtii sen hyväksyä ennen kesälomaansa. No, kuuliaisesti haimme viivana naapurikuulemiset tätä varten ja saimme paperit nippa nappa, mutta ajoissa rakennusvalvontaan (vaikka aluksi näyttikin, ettemme papereita ehdi toimittaa). Vaan eipä kuulunut purkulupaa. Alkuviikosta Super-Pappa kainosti kyseli valvonnasta, että missäköhän lupa viipyy vai onko siinä ongelmia. Ja vastaus kuului, että moista hakemusta ei mistään löydy. No niinpä tietenkin!

Ilmeisesti asian perään kysely sai hakemuksemme tulemaan esiin piilostaan ja eilen saimme tiedon purkuluvan saamisesta. Paperit tulevat postissa perässä. Luvan turvin voimme siis aloittaa tonttitien raivaamisen ja saunarakennuksen purkamisen. Vihdoinkin tontille pääsee edes teeskentelemään tekevänsä jotain. Asiat etenee!

Halusimme aloittaa tonttitien tekemisen mahdollisimman ajoissa ennen rakennuslupaa, sillä se on, kuten tästä kuvasta näkyy, hieman haastava homma. Kun tie on etukäteen tehty, päästään sitten heti varsinaisen rakennusluvan tultua purjehtimaan isoilla koneilla kuninkaallisesti vilkuttaen tontille. 

Tästä pitäisi lähteä meidän tie

Yläkuvassa vasemmalla näkyvä varastorakennus on niin lähellä tietämme, että todennäköisesti sen viertä pitkin pitää rakentaa tukimuuri. Eikä tuo 2,5 metriä korkeä kivitukimuuri tien alun edessäkään hommaa helpota. 

Purettava sauna ja sen edessä uima-allas

Saunarakennuksen purku on todennäköisesti helppo homma, mutta sen edessä sijaitseva vanha, vuosikausia käyttämätön kallioon louhittu uima-allas kätkee sisuksiinsa muutaman kuution jotain nestemäistä, jossa killuu kaikkea mäyrää pienempää "staffia". YÄK! Mitenkähän se tyhjennetään? Tänne on turha äyskärettä tarjota!

Kippis!

Kippis vaan! Nyt se on meidän. Tontti. Eilen ja toissapäivänä molemmat joukkueet rustasivat nimet paperiin ja 1200 m2 aurinkoista rinnettä vaihtoi omistajaa. Talo Sininen ja talo Punainen saivat tontit ja tämä seikkailu voi oikeasti alkaa.

Arkkitehti lupasi ensimmäiset piirrokset juhannuksen jälkeisellä viikolla, joten jotain konkreettista alkaa myös pikkuhiljaa tapahtua.

Tänään hymyillään! Sillä aivan varmasti se hymy vielä matkan varella hyytyy, monta kertaa.

Mistä liikkeelle?

Virallista tontin kaupantekopäivää odotellessa on pieni pakokauhu nostanut päätään. Mihin tässä ollaan ryhtymässä? Eihän tässä oikeasti ole kellään meistä tuon taivaallista hajua, että mitä tällainen taloprojekti tarkoittaa ja mistä tässä edes aloitetaan. Nyt meillä on läntti turkasen kallista kalliorinnettä, mutta mitä sitten? Super-Pappa ja vastaava mestari (jota ei siis vielä ole olemassakaan) ottavat varmasti aikanaan ohjat käsiinsä, mutta se ei estä hepuloimasta asian äärellä.

Arkkitehti, rakennesuunnittelija, KVV, IV, LVIS, vakuuutukset, rakennusluvat, vaaitus, maaperätutkimus, talopaketti, ei pakettia - voi apua. Ainoa konkreettinen asia, josta maallikkokin tässä kohtaa ymmärtää on arkkitehti. Sellainen tarvitaan, joten sitä etsimään. Ystäväpariskunnan tuttavapiiristä löytyy muutamia potentiaalisia arkkitehtikokeilaita, joten he pääsivät ensimmäisenä listalle. Lisäksi etsimme ihan perinteisesti KVG, kato vaikka googlesta -menetelmällä muista raksablogeista meidän silmää miellyttäviä taloja ja koitimme urkkia niiden suunnittelijoita.

Lähimmäs meidän toivetaloamme on tähän mennessä osunut raksabloggaajista Villa Hedda. Päätimme ottaa yhteyttä myös tuon talokaunottaren suunnittelijaan.

Valkoinen kivitalo

Nyt tässä sitten kärvistellään ja odotellaan myyjän peliliikkeitä. On se kummallista miten muutamassa viikossa siirrytään täydestä nollatilanteesta (ei mitään ajatustakaan mistään taloista tai rakennuprojekteista) epätoivoissaan päivien laskemiseen ja kiemurteluun kuin mato koukussa myyjän vastausta odotellen.

Alusta asti on ollut selvää, että tontille, on se sitten tämä tai joku muu, nousee kaksi kivitaloa. Nykyinen asuntomme on tiiliverhoiltu rivitalo, jossa puuportaat paukkuu ja ohuiden seinien läpi kuuluu omat ja muiden elämisen äänet. Seuraava koti on kiveä, jossa ei portaat rytky ja äänetkin pysyy kurissa.

Ystäviemme kanssa istuttiin iltaa ja käytiin läpi kummankin joukkueen toiveita ja ajatuksia talojen suhteen ja huomattiin olevamme liikuttavan samoilla linjoilla ajatuksissamme. Edelleen, vaikka hirsitalo onkin vaihtunut kivitaloon.

Ulkopuolelta valkoista ja jotain tummaa, kenties tumman harmaata. Yksinkertaista ja selkeää, mutta joku "jippo" talossa tulisi olla. Ei pelkkä laatikko. Kaikkien toivelistalta löytyi isoja ikkunoita ja iso avoterassi. Lisäksi katettua ulkoterassitilaa, että kesän vesisateellakin voi ulkona kahvit juoda. Rinneratkaisua toivottiin molemmissa perheissä. Ja sehän ei tule toivetontilla olemaan ongelma vaan nimenomaan ainoa vaihtoehto.

Ihan samanlaisia emme taloista halua, mutta samanhenkisiä, selkeästi samalle tontille kuuluvia. Tontin myyjällä itsellään on omalla tontin puoliskollaan 30-luvulla rakennettu ja hiljattain kunnostettu todella kaunis funkistalo. Jos tuo tontti saadaan, niin talojen olisi hyvä myös "kesksutella" tuon alkuasukastalonkin kanssa.

Muun muassa nämä kuvat löytyivät molempien perheiden fiilistelykansioista.

Kuva: Jämera kivitalot

Kuva: Forte kivitalot

Kuva: WasaPlan

Näin isoja kartanoita me emme aio rakentaa, mutta näistä pääsee jyvälle, että millaista tässä lähdettäisiin hakemaan jos myyjä meidän tahtoomme taipuu.