Hupsistasaatana

Vähemmän on meidän projektissa tapahtunut ”hupsistasaatana”-tyyppisiä sattumuksia, mutta eilen osui kirjaimellisesti pjaska tuulettimeen. Innokkaina olemme vielä yrittäneet ehtiä saada ainakin mullat pihalle ennen talven tuloa, että keväällä ikkunasta pilkottaisi vihreä nurmikko ja muutama puskakin. Siispä ala/takapihat roinasta puhtaaksi ja multaa tilaamaan.

Tontti on ahdas, niin kuin rakennusaikana monta kertaa tuli todettua, ja aikomus oli kipata tilattu multa talojen väliseen solaan, tuohon alamäkeen siististi ja siitä lapioida ja kuskata kottikärryillä talkoohengessä takapihalle.

Well, hyvä idea, niin kauan kuin jotain tapahtuu, kun kuormaa tuova kuormuri ei pääsekään kääntymään oikeaan kulmaan talojen välissä ja 40 kuutiota multaa hulahtaa ”vähän sinnepäin”. Eli pitkin meidän talon seinää peittäen kellarin oven syvänteen tukimuureineen ja kivimuureineen päivineen.

Ei morjens! Siellä makaa alla ovet, muurit ja tuoreet seinärappaukset.

Tulipa porukkaan kiirettä. Siinä putosi päivätyöhanskat yhdelta jos toiseltakin aika äkkiä ja tilalle tuli mullan lapiointihanskat. Tontille kurvasi super-Pappa, ystävämme Jameson, Onni-talon Jenni ja mahtava anoppi. Illaksi oli luvattu kovaa sadetta ja silmissä siinsi kellarin syvennys täynnä mutaliejua  Lapiot lauloi, 7 ihmistä lapparoi ja 3 kottikärryä kiersi rinkiä 6 tuntia, että saatiin välikkö lapioitua tyhjäksi ja seinät pelastettua. 

Epätoivo meinasi iskeä, kun seinät jäivät hellästä painepesusta huolimatta ruskeiksi. Jumankekka, kaksi viikkoa vanha puhtaan valkoinen rappaus ja nyt se näyttää siltä kuin karhut olisi hinkanneet siihen ahteriaan. 

Lopulta otettiin riski ja väännettiin pesurista nupit kaakkoon. Ja seinä kesti ja on nyt lähes valkoinen. Harmaa kellarinovi sai mullan seassa olevasta hiekasta ja kivestä osumaa ja vaatii ainakin paikkausta ellei kokonaan vaihtoa. Jääpi nähtäväksi.

Tulipahan ainakin lapparoitua mullat aiottua nopeammin! Jäi sinne vielä hommia höyryävän kompostimultakasan kanssa tälle ja tulevillekin päiville, mutta enemmät seinävahingot on nyt todennäköisesti saatu estettyä ja loppukasat pysyvät paikallaan kunnes kuskataan paikalleen.

Kuka tässä mitään golfia tarvitsee itsehillintänsä treenauttamiseksi, kun raksahommat ajaa saman asian ja vielä paremmin. Voi vihne, sanon minä!

 

Uuden kodin ihmeitä

Huh huh! Muuttorumba on ohi. Työleiri todellakaan ei. Täällä sitä nyt asustellaan molemmissa savuissa.

Pari viikkoa muuttolaatikoiden keskellä (kun töissäkin on käytävä, niin niiden tyhjennys on hieman hitaahkoa) on kiristänyt hermoja yllättävän vähän. Keskeneräiset asiat ei samasta syystä ole oikein samalla tahdilla edenneet, kuin silloin, kun tekemistä kiritti haavemuuttoaikataulu. Nyt herra Punainenkin on todistettavasti nähty rötväilevän sohvalla, vaikka valoisaa hyvää työaikaa olisi iltaisin jäljellä. Se hänelle suotakoot. Niin hirvittävä urakka on viimeiset 10 kuukautta takana.

Yläkerta, jossa meillä siis sijaitsee eteinen, eteisvarasto, keittiö, 1 makuuhuone ja wc on yritetty saada jotakuinkin asuttavaan kuntoon. Tässä muutamia näkymiä tämän hetken tilanteesta.

Eteiseen on saatu asennettua peiliovet, joista oikean puoleinen piilottaa vaatekomeron ja vasemman puoleinen oven eteisvarastoon.

Ruokailutila on olohuoneen ja keittiön "välissä", porraskaiteen kulmauksessa. Pöydänalusmatto pitänee uusia. Tuo näyttää nyt kummallisen pienelle tuossa :)

Olohuoneesta löytyy "Finnair lounge" keinutuoleineen :D Täytyy katsoa mihin nuo kiikkutuolit lopulta asettuvat ja tuo ruskeakin pitäisi maalata myös mustaksi... sitten joskus.

Yläkerran bling bling -wc. Se kristallikruunu ei ollut vitsi! Siellä se nyt killuu.

Keittiö on osoittautunut oikeinkin toimivaksi. Paitsi, että tavarat ei meinaa sinne millään mahtua. Ja se ei kyllä ole keittiön vika. Syytä voi rouva Hamsteri ihan etsiä peilistä.

Alakerrasta uskallan vilauttaa tällä hetkellä vain saunan pukuhuoneen keskeneräistä nurkkaa...

Koska se lopputotuus siellä alhaalla näyttää tältä:

Viime viikolla myös talo Sininen sai rappauksen pintaansa ja nyt molemmat talot on valkoisia. Vielä puuttuu pellityksiä Sinisen ikkunoista ja molempien talojen terassien kaiteiltä. Ja tietysti sen seitsemän sataa muuta asiaa ulkopuolelta ja pihalta. Mutta eniten "valmiin näköiseen" vaikuttava rappaus on nyt valmis.

Ja koska alkaa näyttää rehellisesti siltä, että tässä ei puutarhahommiin tänä syksynä hirveästi ehditä, niin tehkööt nämä ruukut nyt puutarhan virkaa toistaiseksi.

Nyt täällä ihmetellään kaikenmoisia omakotitaloasumisen meille uusia juttuja kamojen purkamisen ohella. Näistä yksi on biojätekompostorin ihmeellinen maailma. Mutta ehkä siitä enemmän toisen kerran.