Tontti on meidän

Villiä tuuletusta ja uskaliaita kevätjuhlaliikkeitä! Unelmatontin myyjä jätti ostotarjoukseen vastatarjouksen, jonka me hyväksyimme. Tontti on meidän!

On jokseenkin pöllämistynyt olo. Reilu kuukausi sitten ei ollut aitoa ajatuksenpoikastakaan, että tässä ollaan tontteja ostamassa ja taloja rakentamassa ja nyt meillä on tontti. Tuntuu, että ihmiset etsivät tonttiaan kuukausia tai jopa vuosia, mutta meille se lankesi muutamissa viikoissa. Tai no, kauppapäivä on muutamien viikkojen päästä, mutta kai tässä voi jo itseään tontin omistajaksi onnitella.

Rynnättiin ystäväni kanssa saman tien töiden jälkeen tontin laidalle fiilistelmään. Tontilla on vanha saunarakennus, maakellari ja kallioon louhittu uima-allas. Istuimme saunarakennuksen penkillä ja mittailimme tiluksia. "Tuossa on meidän terassi ja tuossa teidän. Tässä me juodaan kuohuvaa ilta-auringossa." Puolet tontin rajalla olevista puistakin tuli siinä jutuissa harvennettua. Sittemmin selvisi, että ne on kaupungin mailla. Onneksi ei kirvestä vielä käytetty.

Valkoinen kivitalo

Nyt tässä sitten kärvistellään ja odotellaan myyjän peliliikkeitä. On se kummallista miten muutamassa viikossa siirrytään täydestä nollatilanteesta (ei mitään ajatustakaan mistään taloista tai rakennuprojekteista) epätoivoissaan päivien laskemiseen ja kiemurteluun kuin mato koukussa myyjän vastausta odotellen.

Alusta asti on ollut selvää, että tontille, on se sitten tämä tai joku muu, nousee kaksi kivitaloa. Nykyinen asuntomme on tiiliverhoiltu rivitalo, jossa puuportaat paukkuu ja ohuiden seinien läpi kuuluu omat ja muiden elämisen äänet. Seuraava koti on kiveä, jossa ei portaat rytky ja äänetkin pysyy kurissa.

Ystäviemme kanssa istuttiin iltaa ja käytiin läpi kummankin joukkueen toiveita ja ajatuksia talojen suhteen ja huomattiin olevamme liikuttavan samoilla linjoilla ajatuksissamme. Edelleen, vaikka hirsitalo onkin vaihtunut kivitaloon.

Ulkopuolelta valkoista ja jotain tummaa, kenties tumman harmaata. Yksinkertaista ja selkeää, mutta joku "jippo" talossa tulisi olla. Ei pelkkä laatikko. Kaikkien toivelistalta löytyi isoja ikkunoita ja iso avoterassi. Lisäksi katettua ulkoterassitilaa, että kesän vesisateellakin voi ulkona kahvit juoda. Rinneratkaisua toivottiin molemmissa perheissä. Ja sehän ei tule toivetontilla olemaan ongelma vaan nimenomaan ainoa vaihtoehto.

Ihan samanlaisia emme taloista halua, mutta samanhenkisiä, selkeästi samalle tontille kuuluvia. Tontin myyjällä itsellään on omalla tontin puoliskollaan 30-luvulla rakennettu ja hiljattain kunnostettu todella kaunis funkistalo. Jos tuo tontti saadaan, niin talojen olisi hyvä myös "kesksutella" tuon alkuasukastalonkin kanssa.

Muun muassa nämä kuvat löytyivät molempien perheiden fiilistelykansioista.

Kuva: Jämera kivitalot

Kuva: Forte kivitalot

Kuva: WasaPlan

Näin isoja kartanoita me emme aio rakentaa, mutta näistä pääsee jyvälle, että millaista tässä lähdettäisiin hakemaan jos myyjä meidän tahtoomme taipuu.

Sanoista tekoihin, ostotarjous on tehty

Olemme jättäneet tontista tarjouksen! Myyjän omista aikeista välittäen ja välittäjän venkoilua uhmaten jätimme myyjälle tarjouksen juuri sen kokoisesta määräosasta tuota ihanaa kalliotonttia, joka meille riittäisi kahden talon rakentamiseen ja nippa nappa mahtuisi myös budjettiin.

Tässä välissä selvitimme, että tontti on ollut myynnissä jo viime kesästä saakka, joten joko myyjällä ei ole pikkurahan puutetta tai sitten meillä saattaa olla neuvotteluvaraa määräosan koosta. Myyjällä on nyt viikko aikaa hautoa meidän tarjousta. Se tontti on alkanut jo tuntua niin hyvältä vaihtoehdolta, että nyt täytyy myöntää, että hatuttaa jos siitä ei päästä yhteisymmärrykseen myyjän kanssa. 

Rakennusprojektiummikkona ainakaan meidän perhe tuskin olisi yksin hirvinnyt lähteä talon rakentamista suunnittelemaan, mutta ystäväni isä, super-Pappa on ns. alan miehiä ja luvannut luotsia meidät turvallisesti läpi tämän projektin. Hän on paitsi ammattilainen, mutta myös tarkka ja nopea liikkeissään. Kuulostaa hyvältä omiin hätähousukorviini. Super-Pappa ei vaan ehkä vielä tiedä mihin saveen on nyt kouransa iskenyt. 

Haisee mun tontille

Pääsiäisen jälkeen koko porukka on todellakin ollut varovaisen innoissaan ja jopa tosissaan raksa-ajatuksissaan. Yhtenä iltana tungettiin penskat auton takapenkille ja ajeltiin vaivihkaa ristiin rastiin sen asuinalueen läpi, jossa tontti sijaitsee. Se alkoi heti tuntua meidän huudeilta. Meidän hiljaa edestakaisin hiipinyt tupaten täynnä oleva auto on nyt taatusti ikuistettu aika monen valvontakameran tallenteisiin epäilyttävien hiippareiden osioon.

Muutamana iltana uskaltauduttiin notkumaan sen tontin laitamilla, jonka takaa tuo myytävänä oleva osio pilkotti. Välittäjän kanssa on pääsiäisen jälkeen oltu yhteydessä ja ensimmäinen pettymys jo koettu. Myytävänä oleva tontti kokonaisuutenaan on niin kallis, että sen kustannusten jälkeen meillä on varaa korkeintaan työmaakoppiin ja ulkohuussiin sen laidalla. Myyjä on kuitenkin valmis pilkkomaan sen määräosiin, mutta niiden koot taas eivät sovi meille. Liian isoa ja liian pientä.

Täällä pääkaupunkiseudulla se on sanomattakin selvää, että tontit on pieniä, mutta olisihan se kiva, että edes polun saisi talon ympäri tehtyä. Viikon ajaksi heitettiin jo ajatus tuosta tontista romukoppaan ja käytiin katselemassa muitakin vaihtoehtoja, mutta aina palattiin sen ensimmäisen vaihtoehdon pariin. Lopulta sovittiin välittäjän kanssa treffit tontille, vaikkei siihen edes olisi varaa.

Ja se oli i-ha-na tontti! Kallion laella koko alueen aurinkoisimmalla paikalla rinnetontti rajoittuen suojeltuun metsäalueeseen ja sen takalaidalla oli ikivanha, iki-ihana kiviaita. Siinä sitten seisoa törötettiin kallion laella ystäväni kanssa ja totesin, että "täällä ihan haisee mun tontille". Näin me naiset tontteja ostellaan. Hajun perusteella. Ja samaan aikaan toisaalla louhintaurakoitsija hykertelee dollarinkuvat silmissään ja taputtelee pieniä karvaisia käsiään.

Aivan hurmaava kivimuuri, eikö?

Tontti, kuvattu kesällä 2013. 

Meidän on vaan saatava siivu tuosta paikasta. Tähän ei nyt vaan voi lisätä, että hinnalla millä hyvänsä. Mutta hinnalla, sopivalla!