Saimaan rannoilta löytyy huikeiden mökkimaisemien lisäksi muutamia erinomaisia antikvariaatteja ja käytettyjen huonekalujen kauppoja. Eräästä näistä mukaan pyysi päästä musta keinutuoli. Tiukasti tingittynä tuosta kaunokaisesta piti pulittaa 80 euroa, mikä on tänä päivänä pilkkahinta kiikusta, joka ei muuta restaurointia kaipaa kuin uuden mustan maalipinnan. Päälle heitetään lampaantalja, joka sekin jostain löytynee ennen kuin tämä tuoli uudessa olohuoneessa kiikkuu kaakkuu. Yleensä en ole välittänyt vanhoista huonekaluista tai mummolatyylistä, mutta jostain syystä tällaiset simppelit keinutuolit miellyttävät silmää. Ja tässä nyt hankitussa on tosi hyvä istua. Artekin Madamoiselle keinutuolista pidän paljon, mutta siitä puuttuu nuo käsinojat. Kunhan joku vielä keksii mihin tämä vuodeksi säilötään?
Meiltä perhe Punaiselta nimittäin löytyy olohuoneesta ennestään jo yksi keinutuoli, joka on myös löytö samaisesta huonekaluliikkeestä. Sen alkuperäisasu oli kulahtanut valkoinen ja pienen pintaremontin jälkeen se näyttää nyt tältä:
Täytynee miettiä tämän keinun väriä vielä uudelleen. Petsiruskea ja kiiltävä musta ei enää oikein juttele keskenään. Ehkä tämäkin pikkukeinu päätyy lopulta mustaksi.
Pinnatuolihenkiset keinut päätyvät aikanaan samaan isoon olohuone-ruokailu-tilaan ruokailuryhmän pinnatuolien kanssa, joiden kanssa äiti Punaisella tässä hiljattain karkasi mopo käsistä pahemman kerran. Tuo kuvassa näkyvä tammipöytä on sittemmin vaihtunut valkoiseen pyöreään pöytään ja sen ympärille oli pakko saada pinnatuoleja. Liekö kyseessä sama pinnatuolivirus kuin monilla muillakin sisustajilla viime aikoina on ollut?
Äiti Punaisen pinnatuolien etsintä noudatti Heinz-ketsuppitaktiikkaa. Ensin niitä ei meinannut löytyä mistään järkevässä kunnossa tai tolkulliseen hintaan ja lopulta aikansa kun pulloa hölskytti, niitä tulla turskahti ovista ja ikkunoista. Aluksi yksi löytyi SPR:n Kontti-kirppikseltä, kaksi kierrätyskeskuksesta, yksi Tori.fi:stä. Työkaverin kuultua projektistani hän totesi vintissään olevan tuoleja pilvin pimein ja ne olivat menossa roskalavalle, haluaisinko ne? Tarvitse enää en, haluan KYLLÄ. Ja lopulta nurkissa pyöri 11 pinnatuolia. Ja perheessä meitä on 3 tuolin tarvitsijaa. Joku tässä ei täsmää.
6 tuolia kunnostettiin ja maalattiin. Loput odottavat inspiraatiota ja tukkivat työhuoneen lattiaa. Niin tyypillistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti