perjantai 1. tammikuuta 2016

Hyvää uutta vuotta ja työhuoneen tuunausta

Niin se vuosi vaihtui ja sen vaihtuessa ja taakse päin katsoessa tajusi kuinka paljon vuodessa on huhkittu kasaan. Tasan vuosi sitten uuden vuoden aattona toivottiin lauhoja ja pakkasettomia viikkoja, jotta seinät saadaan muurattua harjaan ja katto pään päälle. Silloin näytti tältä.

Nyt syksy ja joulua on vietetty jo pienen pieniä pintaviilauksia lukuun ottamatta uudessa kodissa.

kaksi savua
 
kaksi savua

Uuden talon valmistutta tilaa oli vastaanottaa joulua viettämään vähän enemmänkin porukkaa. Vaan muutamaa päivää ennen aattoa tajusin, että pentele, eihän meidän pienen pyöreän pöydän ääreen todellakaan mahdu koko vieraskatras. Ja muutenkin pöytä oli pientä pintaremonttia vaille. Siinä ei sitten ehditty dissainblogeja plärätä eikä Vepsäläisen kuvastoa kurkistella, kun keittiöön oli löydyttävä tarpeeksi iso ja vieläpä oikean mallinen (eli pyöreä tai neliö) ja vieläpä oikeanlaisesta materiaalista (mielellään vaalea puu, mielellään koivu, mielellään valkolakattua tai muuta vaalennettua) valmistettu pöytä. Helppoa kuin heinänteko! Eikös näitä valintoja yleensä hinkata tovi jos toinenkin.

Vaan nyt oli tähdet kohdallaan ja Ikean sivuilta kahvilakalusteosiosta (tiesittekös, että heillä on sellainenkin) silmään osui vuoden 2016 mallistosta pöytä, valkolakattua koivua, yksinkertainen, skandinaavisen kaunis, hintaan 126 euroa. Ja Ikea-hakkeri päässäni keksi, että noita kun laitetaan rinnan kaksi, niin kas, siinä on juuri oikean kokoinen, oikean mallinen ja oikeanlaisesta puusta tehty pöytä. Ja eikun Ikeaan.




































Pientä ruuvausta ja piehtarointia ja kas, siinä on juuri kahdeksalle sopiva pöytä parilla penkillö höystettynä joulua odottamassa. Tykkään!

Uusi keittiö näytti mihin pystyi ja totesimme sen juuri tapeeksi isoksi vähän useammallekin ihmiselle pyöriä ja hyöriä jouluruokia laittamassa. Laskutilaa oli tarpeeksi ja saareke toimi hyvin noutopöytänä. Keittiökin on siis nyt koeajettu kunnolla. Ei vikoja havaittu.

Puustelli-keittiö, Miinus-keittiö


Vaikka muutto tähän uuteen taloon oli meidän perhe Punaisen osalta vain noin 6 kilometrin verran, niin se toi täysin uudet ulkoilumaastot aivan lähietäisyydelle. Olen jo aiemminkin hehkuttanut, että todellinen elämänlaatubonus löytyy nyt lenkkimaisemista. Ja joulun aikaankin tuli mielenrauhaa haettua rantareiteiltä. Vaikka jouluaattona ohi viilettikin kajakkeja ja moottoriveneitä ja maisema olisi hyvin voinut olla elokuulta.

Kaksi savua



































Joulukinkkua piti alkaa sulatella ja ottaa itseään niskasta kiinni huushollin viimeisen kesken olevan huoneen suhteen. Alakerrassa kellariosassa taloa on oli vielä työ/askartelu/vieras/jokumuumikä-huone, joka on lähinnä näyttänyt tähän asti tältä.




































Tuo roinavarasto on lähinna odottanut inspiraatiota ja näkemystä, että mitä sinne lopulta tulee ja miten. Pengoin apinanraivolla Pinterestiä ja hain inspistä. Ja sieltähän se sitten lopulta lähti tulemaan. Tämän kuva verkkokalvoillani hyppäsin autoon ja kaahasin huonekalu- ja maaliostoksille. Jotain tämän tyyppistä on saatava.



Ensimmäinen tenkkapoo iski Strarkissa. Sain flashbackin pinnatuolien maalausurakastani. Mistä löydän harmaan tuonne seinään, joka ei taita ruskeaan tai vihreään tai siniseen tai punaiseen. No, sata värilappua läpi käytyäni käännyin myyjän puoleen, mutta harmikseni hyllyjen välistä löytyi välipäivinä myyjiä, joilta ei juuri apua asiaan irronnut. Otin sitten riskillä Tikkurilan Harmony -kartasta värisävyn V500 ja sillä mentiin. Se on monenkirjava sekoitus eri värejä, ei vain mustaa ja valkoista, mutta värikartassa näytti vähiten taittavan mihinkään. Jos johonkin, niin sitten siniseen ja sen ehkä vielä siedän. Ja koska hermothan allekirjoittaneella on hamsterin luokkaa, niin mitään testimaaleja ei maalailla, vaan koko purkki räiskästään seinään ja toivotaan toivotaan.


Onneksi tällä kertaa toiveet kuultiin ja harmaan sävy näytti ainakin tuossa kellarivalaistuksessa ihan käypäiseltä ja sinne se sai jäädä. Reunateippaukset tein tällä kertaa huolellisemmin kuin ikinä milloinkaan, mutta ketun marjat. Teipit veivat taas reunoista lepareita mennessään ja niin on korjaushommia luvassa. Är-syt-tä-vää!

Seuraavaksi tie vei sinne kuuluisaan Ikeaan (niin, muistatte lie, että se dissain-huonekalu-budjetti meni sinne maatyökuoppaan jo yli vuosi sitten) ja etsimään tuon Pinterest-kuvani hengessä kevyttä ja vaaleaa kalustusta työhuoneeseen. 

Ja nehän löytyi. Taas päivä puhkumista ja piehtarointia ruuvien ja muttereiden kanssa ja huonekalutkin on kasassa. Kodin ykkösen välipäiväalesta virvelöin - 70 % alella mattoaarteen ja avot. Huone alkoi olla kasassa. 

Ikea Fjälkinge, Ikea Lillåsen, String-hylly

Ikea Fjälkinge, Ikea Lillåsen, String-hylly

Seinälle päätyivät jo huhtikuussa Tukholmasta raahaamani String-hyllyt. Pöydän yläpuolella mallaavat paikkaansa julistekollaasin osaset. Tilasin Desenio-nimisestä verkkokaupasta sisustusjulisteita, joihin nappasin Ikeasta kehykset. Kehysten papereilla mallailin niille jo paikan seinälle. Ilmestyvät tuohon jahka posti ne kuljettaa. 

Pöytä kaipailisi vielä työvaloa. Se jääkööt mietintämyssyyn ja jostain hypännee matkaan kun sopiva löytyy. 

Nyt nautin hetken tuosta siisteydestä ja tyhjyydestä. Nimittäin tuolla kulman takana odottaa melkoinen läjä kaikenlaista roinaa, joka sitten setvimisen jälkeen päätyy tuonne hyllylle ja... well, eipä siellä muita paikkoja sitten taida ollakkaan, mihin sitä säilöä. 

Eli kyllä täällä elossa ollaan ja hommat etenee, vaikka muuton jälkeen syksy onkin ollut vähän hiljaiseloa ja hengen vetoa myös bloginkin suhteen. 




























keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Jouluksi saunaan

Juu ei. Vaikka vauhtia raksavuotena pidettiinkin, niin eihän se ihan loppuun asti valmis ollut, kun muutto koitti. "Pikkupuuhaa" on jatkettu ja viimeinen isompi ponnistus meillä Punaisen puolella alkaa olla ihan pian maalissa. Eli sauna.

Lasimiehen vierailua vielä odotellaan, mutta muutoin alkaa olla melko valmista.

Löylyhuoneen puolelle valikoitui lopulta seiniksi mustat Malerin vaneripaneelit. Lauteita pohdin pitkään ja vaihtoehtoina on ollut kaikenlaista tummasta radiatamännystä lämpöleppään, mutta lopulta meille rantautui laudepuut 20 cm leveää haapalankkua. Kiuas on Tulikiven Sumu. Kiukaan takana on Aitokiven kivilaattaa.

Mahler vaneripaneeli























Selkänojien takana ja katossa ledivalot ei ole vielä paikoillaan, jos niitä ihmettelette. Niiden mukana tuli väärän kokoset "jotkut rinkulat" ja ne odottavat "jotain toimenpiteitä". Samoin ilmastoinnin rinkulat tököttävät vielä tuolta katosta ja odottavat, että allekirjoittanut ottaa maalipurkin käteen ja maalaa ne mustiksi.

Mahler vaneripaneeli Suomen Tervaleppä haapalankkulaude

Mahler vaneripaneeli Suomen Tervaleppä haapalankkulaude

Tulikivi Sumu


Lauteiden haapa oli ihanan ihanan vaaleaa alunperin, se väri näkyy tuossa yläpuolella kuvassa poikkipuussa, mutta kun niille levitettiin saunasuoja, niin väri lähti kellastumaan. Se vähän harmittaa, mutta toivon, että kun suoja vähän kuivahtaa, niin keltaisuus hälvenisi. Tuota mustaa seinää vasten nimenomaan halusin kylmän kontrastin. Työn alla on vielä myös tuohon ovelle porrasjakkara.


Pesuhuoneen puoleisen seinän takaa piilosta lauteen alta löytyy myös vesihana. Eipä tarvitse könytä kesken löylyjen mihinkään jos loppuu löyly- tai juomavesi.

Mahler vaneripaneeli Suomen Tervaleppä haapalankkulaude

Alkuvaiheen suunnitelmissa lauteisiin oli tulossa tolppajalat ja niihin oli jo materiaalitkin hankittu, mutta ne näyttivät ihme jakkaralta, joten se idea hylättiin ja jalat tehtiin samasta laudelankusta.

Mahler vaneripaneeli Suomen Tervaleppä haapalankkulaude

Mahlerin vaneripaneeli on kyllä ihan mielettömän hienoa. Tästä kuvasta ehkä saa käsityksen tuosta kauniista puunsyykuviosta, joka siitä valossa heijastuu. Vaikka onkin ihan mattapintainen.

Kaksi Savua sauna

Kaksi Savua sauna

Pesuhuoneen puolella kaikki on seinän lasihyllyjä vaille valmista.


Pukuhuoneen puolellakin on päästy siivoaman kun puutyöverstasvaihe saunalta on ohi ja pääsen pikkuhiljaa miettimään tuonkin nurkan sisustusta tarkemmin.


Tuolta nurkan takaahan pääsee sitten ovesta ulos vilvoittelemaan. Enpä älynnyt nyt sieltä kuvaa napsia, joten tässä vanha jostain loppukesän ajoilta.

Eli etenee etenee. Ihan kohta saunotaan :)



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Rakennusluvan vuosipäivä

Hengissä ollaan pienen blogitauon jälkeen. Muuton ja sen jälkeen jatkuneiden talon "pikkuviilausten" tuoksinassa takki on ollut sen verran tyhjä, että puhti ei ole riittänyt blogiraportointiin.

Eilen mittariin kilahti tasan vuosi rakennusluvan saamisesta ja sen kunniaksi uuteen nousuun ja tässä vähän päivitystä viimeisen reilun kuukauden ajalta. Vuosipäivänä realisoitui, että taisimme todellakin rykäistä tämän projektin ennätysasjassa. Nyt kun 3 kuukautta on jo taloissa asuttukin. Huh!

Tokihan vuosipäivälle nostettiin malja!



Lokakuun aikana on sisäviilausten lisäksi yritetty päästä myös pihalla niin pikälle kuin ehditään. Hupsista saatana -multahässäkän jälkeen nurmialueet saatiin jyrättyä ja siementkin viskottua kevättä odottamaan. Tontin rajalle ehdittiin istuttaa rivi pensaita ja pihojen rajaa merkkaamaan rivi pensaita ja kirsikka- ja luumupuut. 





Molemmissa taloissa on myös ulkopuolella tapahtunut edistystä. Autokatosten rimoitukset on valmiit ja paria puunpätkää lukuunottamatta myös parvekkeet. Rimoitukset on nyt pohjamaalattu ja ensi kesänä sitten suditaan tuohon samaan väriin, kuin mitä esim. autokatosten yläosat ovat. 

































Raksaprojektin runtelema pankkitili on terävöittänyt tarjoushaukan katseen äärimmilleen ja huomasin paikallisen Muhevaisen myyvän kaikki loput havut ja puskat pois vähintään 50 % alennuksella päivää ennen talvitaukoa. Ja niinhän sitten tein sedan-autoon ahtamisennätyksiä ja ostin kevääksi istutettavaa. Nyt ne on ahdettu kaikki muurikivistä tekaistuun istutusaltaaseen talveksi. Toivottavasti pysyvät siinä hengissä.


Sisällä on myös viilattu pikkuhiljaa tavaroita paikoilleen ja hommattu jotain uuttakin. Olohuoneeseen tarvittiin verhot ja pitkällisen pähkäilyn ja hupenevaan rahakirstuun kurkistelun jälkeen otettiin riski ja tilattiin pystylamellit Jyskin verkkokaupasta. Ja kas, nehän on aivan toimivat pelit. Ne pystyi sekä leveys että korkeussuunnassa itse säätämään sopivaan mittaan. Olihan siinä oma askartelunsa, mutta hinta oli niin naurettavan huokea, että sen voimin pari iltaa ihan mielihyvin näperteli. Samanlaiset löytyy myös Sinisen puolelta naapurista. Huomatkaa tyylikäs sininen muovi palohälyttimen päällä. Ei vaan ole jaksanut kiivetä sitä irroittamaan :D


Eteiseen valikoitui kelloksi pitkällisen "en tykkää, en tykkää, en tykkää" -kellonvalintamaratonin jälkeen Nomon OJ. Tästä tykkään tosi paljon! Pienen valaisininvestoinnin Vepsäläisen alekupongeilla tein myös keittiöön. Artekin kultakellon kromin värisenä. Jostain sain päähäni, että keittiön ikkunoiden kulmaukseen kuuluu tuo valaisin, enkä sen jälkeen siihen enää mitään muuta osannut kuvitella. 





Edelleen jatkuvien raksahommien lomassa on ollut myös aikaa tutustua uuteen asuinympäristöön ja olemmekin naapurin rouvan kanssa ehtineet jo huokailla aika monta kertaa, että talot on kivat, mutta kyllä todellinen elämänlaadun upgrade on tainnut tulla lenkkimaastojen myötä. Tältä näyttää meidän iltalenkkireitin varrella...




Herra Punainen viettää isänpäivää saunaa rakentaen. Ehkä piankin pääsen vielä esittelemään senkin nurkan tästä huushollista. Ehkä ehditään nopeat isänpäiväkahvit kohta sipaista huuleen... Hyvää isänpäivää kaikille isäihmisille!



tiistai 22. syyskuuta 2015

Hupsistasaatana

Vähemmän on meidän projektissa tapahtunut ”hupsistasaatana”-tyyppisiä sattumuksia, mutta eilen osui kirjaimellisesti pjaska tuulettimeen. Innokkaina olemme vielä yrittäneet ehtiä saada ainakin mullat pihalle ennen talven tuloa, että keväällä ikkunasta pilkottaisi vihreä nurmikko ja muutama puskakin. Siispä ala/takapihat roinasta puhtaaksi ja multaa tilaamaan.

Tontti on ahdas, niin kuin rakennusaikana monta kertaa tuli todettua, ja aikomus oli kipata tilattu multa talojen väliseen solaan, tuohon alamäkeen siististi ja siitä lapioida ja kuskata kottikärryillä talkoohengessä takapihalle.

Kaksi Savua

Well, hyvä idea, niin kauan kuin jotain tapahtuu, kun kuormaa tuova kuormuri ei pääsekään kääntymään oikeaan kulmaan talojen välissä ja 40 kuutiota multaa hulahtaa ”vähän sinnepäin”. Eli pitkin meidän talon seinää peittäen kellarin oven syvänteen tukimuureineen ja kivimuureineen päivineen.

Metsäpirtin multaa


Ei morjens! Siellä makaa alla ovet, muurit ja tuoreet seinärappaukset.

Tulipa porukkaan kiirettä. Siinä putosi päivätyöhanskat yhdelta jos toiseltakin aika äkkiä ja tilalle tuli mullan lapiointihanskat. Tontille kurvasi super-Pappa, ystävämme Jameson, Onni-talon Jenni ja mahtava anoppi. Illaksi oli luvattu kovaa sadetta ja silmissä siinsi kellarin syvennys täynnä mutaliejua  Lapiot lauloi, 7 ihmistä lapparoi ja 3 kottikärryä kiersi rinkiä 6 tuntia, että saatiin välikkö lapioitua tyhjäksi ja seinät pelastettua. 

Metsäpirtin multaa

Epätoivo meinasi iskeä, kun seinät jäivät hellästä painepesusta huolimatta ruskeiksi. Jumankekka, kaksi viikkoa vanha puhtaan valkoinen rappaus ja nyt se näyttää siltä kuin karhut olisi hinkanneet siihen ahteriaan. 

http://onnitalo.blogspot.fi/

Lopulta otettiin riski ja väännettiin pesurista nupit kaakkoon. Ja seinä kesti ja on nyt lähes valkoinen. Harmaa kellarinovi sai mullan seassa olevasta hiekasta ja kivestä osumaa ja vaatii ainakin paikkausta ellei kokonaan vaihtoa. Jääpi nähtäväksi.

Tulipahan ainakin lapparoitua mullat aiottua nopeammin! Jäi sinne vielä hommia höyryävän kompostimultakasan kanssa tälle ja tulevillekin päiville, mutta enemmät seinävahingot on nyt todennäköisesti saatu estettyä ja loppukasat pysyvät paikallaan kunnes kuskataan paikalleen.


Metsäpirtin multaa


Kuka tässä mitään golfia tarvitsee itsehillintänsä treenauttamiseksi, kun raksahommat ajaa saman asian ja vielä paremmin. Voi vihne, sanon minä!

Metsäpirtin multaa 






sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Uuden kodin ihmeitä

Huh huh! Muuttorumba on ohi. Työleiri todellakaan ei. Täällä sitä nyt asustellaan molemmissa savuissa.

Pari viikkoa muuttolaatikoiden keskellä (kun töissäkin on käytävä, niin niiden tyhjennys on hieman hitaahkoa) on kiristänyt hermoja yllättävän vähän. Keskeneräiset asiat ei samasta syystä ole oikein samalla tahdilla edenneet, kuin silloin, kun tekemistä kiritti haavemuuttoaikataulu. Nyt herra Punainenkin on todistettavasti nähty rötväilevän sohvalla, vaikka valoisaa hyvää työaikaa olisi iltaisin jäljellä. Se hänelle suotakoot. Niin hirvittävä urakka on viimeiset 10 kuukautta takana.

Yläkerta, jossa meillä siis sijaitsee eteinen, eteisvarasto, keittiö, 1 makuuhuone ja wc on yritetty saada jotakuinkin asuttavaan kuntoon. Tässä muutamia näkymiä tämän hetken tilanteesta.

Eteiseen on saatu asennettua peiliovet, joista oikean puoleinen piilottaa vaatekomeron ja vasemman puoleinen oven eteisvarastoon.


Ruokailutila on olohuoneen ja keittiön "välissä", porraskaiteen kulmauksessa. Pöydänalusmatto pitänee uusia. Tuo näyttää nyt kummallisen pienelle tuossa :)


Olohuoneesta löytyy "Finnair lounge" keinutuoleineen :D Täytyy katsoa mihin nuo kiikkutuolit lopulta asettuvat ja tuo ruskeakin pitäisi maalata myös mustaksi... sitten joskus.




























Yläkerran bling bling -wc. Se kristallikruunu ei ollut vitsi! Siellä se nyt killuu.


Keittiö on osoittautunut oikeinkin toimivaksi. Paitsi, että tavarat ei meinaa sinne millään mahtua. Ja se ei kyllä ole keittiön vika. Syytä voi rouva Hamsteri ihan etsiä peilistä.





























Alakerrasta uskallan vilauttaa tällä hetkellä vain saunan pukuhuoneen keskeneräistä nurkkaa...



Koska se lopputotuus siellä alhaalla näyttää tältä:



Viime viikolla myös talo Sininen sai rappauksen pintaansa ja nyt molemmat talot on valkoisia. Vielä puuttuu pellityksiä Sinisen ikkunoista ja molempien talojen terassien kaiteiltä. Ja tietysti sen seitsemän sataa muuta asiaa ulkopuolelta ja pihalta. Mutta eniten "valmiin näköiseen" vaikuttava rappaus on nyt valmis.
























Ja koska alkaa näyttää rehellisesti siltä, että tässä ei puutarhahommiin tänä syksynä hirveästi ehditä, niin tehkööt nämä ruukut nyt puutarhan virkaa toistaiseksi.


Nyt täällä ihmetellään kaikenmoisia omakotitaloasumisen meille uusia juttuja kamojen purkamisen ohella. Näistä yksi on biojätekompostorin ihmeellinen maailma. Mutta ehkä siitä enemmän toisen kerran.