Hyvää uutta vuotta ja työhuoneen tuunausta

Niin se vuosi vaihtui ja sen vaihtuessa ja taakse päin katsoessa tajusi kuinka paljon vuodessa on huhkittu kasaan. Tasan vuosi sitten uuden vuoden aattona toivottiin lauhoja ja pakkasettomia viikkoja, jotta seinät saadaan muurattua harjaan ja katto pään päälle. Silloin näytti tältä.

Nyt syksy ja joulua on vietetty jo pienen pieniä pintaviilauksia lukuun ottamatta uudessa kodissa.

 

Uuden talon valmistutta tilaa oli vastaanottaa joulua viettämään vähän enemmänkin porukkaa. Vaan muutamaa päivää ennen aattoa tajusin, että pentele, eihän meidän pienen pyöreän pöydän ääreen todellakaan mahdu koko vieraskatras. Ja muutenkin pöytä oli pientä pintaremonttia vaille. Siinä ei sitten ehditty dissainblogeja plärätä eikä Vepsäläisen kuvastoa kurkistella, kun keittiöön oli löydyttävä tarpeeksi iso ja vieläpä oikean mallinen (eli pyöreä tai neliö) ja vieläpä oikeanlaisesta materiaalista (mielellään vaalea puu, mielellään koivu, mielellään valkolakattua tai muuta vaalennettua) valmistettu pöytä. Helppoa kuin heinänteko! Eikös näitä valintoja yleensä hinkata tovi jos toinenkin.

Vaan nyt oli tähdet kohdallaan ja Ikean sivuilta kahvilakalusteosiosta (tiesittekös, että heillä on sellainenkin) silmään osui vuoden 2016 mallistosta pöytä, valkolakattua koivua, yksinkertainen, skandinaavisen kaunis, hintaan 126 euroa. Ja Ikea-hakkeri päässäni keksi, että noita kun laitetaan rinnan kaksi, niin kas, siinä on juuri oikean kokoinen, oikean mallinen ja oikeanlaisesta puusta tehty pöytä. Ja eikun Ikeaan.

Pientä ruuvausta ja piehtarointia ja kas, siinä on juuri kahdeksalle sopiva pöytä parilla penkillö höystettynä joulua odottamassa. Tykkään!

Uusi keittiö näytti mihin pystyi ja totesimme sen juuri tapeeksi isoksi vähän useammallekin ihmiselle pyöriä ja hyöriä jouluruokia laittamassa. Laskutilaa oli tarpeeksi ja saareke toimi hyvin noutopöytänä. Keittiökin on siis nyt koeajettu kunnolla. Ei vikoja havaittu.

Vaikka muutto tähän uuteen taloon oli meidän perhe Punaisen osalta vain noin 6 kilometrin verran, niin se toi täysin uudet ulkoilumaastot aivan lähietäisyydelle. Olen jo aiemminkin hehkuttanut, että todellinen elämänlaatubonus löytyy nyt lenkkimaisemista. Ja joulun aikaankin tuli mielenrauhaa haettua rantareiteiltä. Vaikka jouluaattona ohi viilettikin kajakkeja ja moottoriveneitä ja maisema olisi hyvin voinut olla elokuulta.

Joulukinkkua piti alkaa sulatella ja ottaa itseään niskasta kiinni huushollin viimeisen kesken olevan huoneen suhteen. Alakerrassa kellariosassa taloa on oli vielä työ/askartelu/vieras/jokumuumikä-huone, joka on lähinnä näyttänyt tähän asti tältä.

Tuo roinavarasto on lähinna odottanut inspiraatiota ja näkemystä, että mitä sinne lopulta tulee ja miten. Pengoin apinanraivolla Pinterestiä ja hain inspistä. Ja sieltähän se sitten lopulta lähti tulemaan. Tämän kuva verkkokalvoillani hyppäsin autoon ja kaahasin huonekalu- ja maaliostoksille. Jotain tämän tyyppistä on saatava.

Ensimmäinen tenkkapoo iski Strarkissa. Sain flashbackin pinnatuolien maalausurakastani. Mistä löydän harmaan tuonne seinään, joka ei taita ruskeaan tai vihreään tai siniseen tai punaiseen. No, sata värilappua läpi käytyäni käännyin myyjän puoleen, mutta harmikseni hyllyjen välistä löytyi välipäivinä myyjiä, joilta ei juuri apua asiaan irronnut. Otin sitten riskillä Tikkurilan Harmony -kartasta värisävyn V500 ja sillä mentiin. Se on monenkirjava sekoitus eri värejä, ei vain mustaa ja valkoista, mutta värikartassa näytti vähiten taittavan mihinkään. Jos johonkin, niin sitten siniseen ja sen ehkä vielä siedän. Ja koska hermothan allekirjoittaneella on hamsterin luokkaa, niin mitään testimaaleja ei maalailla, vaan koko purkki räiskästään seinään ja toivotaan toivotaan.

Onneksi tällä kertaa toiveet kuultiin ja harmaan sävy näytti ainakin tuossa kellarivalaistuksessa ihan käypäiseltä ja sinne se sai jäädä. Reunateippaukset tein tällä kertaa huolellisemmin kuin ikinä milloinkaan, mutta ketun marjat. Teipit veivat taas reunoista lepareita mennessään ja niin on korjaushommia luvassa. Är-syt-tä-vää!

Seuraavaksi tie vei sinne kuuluisaan Ikeaan (niin, muistatte lie, että se dissain-huonekalu-budjetti meni sinne maatyökuoppaan jo yli vuosi sitten) ja etsimään tuon Pinterest-kuvani hengessä kevyttä ja vaaleaa kalustusta työhuoneeseen. 

Ja nehän löytyi. Taas päivä puhkumista ja piehtarointia ruuvien ja muttereiden kanssa ja huonekalutkin on kasassa. Kodin ykkösen välipäiväalesta virvelöin - 70 % alella mattoaarteen ja avot. Huone alkoi olla kasassa. 

Seinälle päätyivät jo huhtikuussa Tukholmasta raahaamani String-hyllyt. Pöydän yläpuolella mallaavat paikkaansa julistekollaasin osaset. Tilasin Desenio-nimisestä verkkokaupasta sisustusjulisteita, joihin nappasin Ikeasta kehykset. Kehysten papereilla mallailin niille jo paikan seinälle. Ilmestyvät tuohon jahka posti ne kuljettaa. 

Pöytä kaipailisi vielä työvaloa. Se jääkööt mietintämyssyyn ja jostain hypännee matkaan kun sopiva löytyy. 

Nyt nautin hetken tuosta siisteydestä ja tyhjyydestä. Nimittäin tuolla kulman takana odottaa melkoinen läjä kaikenlaista roinaa, joka sitten setvimisen jälkeen päätyy tuonne hyllylle ja... well, eipä siellä muita paikkoja sitten taida ollakkaan, mihin sitä säilöä. 

Eli kyllä täällä elossa ollaan ja hommat etenee, vaikka muuton jälkeen syksy onkin ollut vähän hiljaiseloa ja hengen vetoa myös bloginkin suhteen.