Aitapuuhastelua ja sähkösuunnittelua

Louhintatöiden edetessä ammattimiesten jysäytellessä kalliota palasiksi raksaprojektimme miesväki teki itsensä tarpeelliseksi pystyttämällä tontin ja naapurin väliin naapurin toivoman vaneriaidan. Lähellä oleva naapurimme on ollut huolissaan raksalian kulkeutumisesta heidän tontilleen ja toivonut kiinteämpää aitaa, kuin perinteinen oranssi raksamuoviaita. Sellaista siis tekemään.

Tasan kello 16 soi Super-papan starttipilli ja kaatovesisateessa herra Sininen ja Punainen sekä Super-pappa teutaroivat aidan pystyyn. Myyräreikäiseen maahan oli suht helppo takoa aidantolpat pystyyn eikä hommassa kauaa nokka tuhissut. On se kaunis! :)

Kirjoituspöytähommien puolella olemme pari edellistä iltaa tutkailleet ja kommentoineet kumpikin raksaporukka tahoillaan pian valmistuvaa sähkösuunnitelmaa. Tässä(kin) työvaiheessa tulee mielikuvissaan kuljettua tulevaa taloa edes takaisin, sillä joka valokytkin ja pistorasia olisi hyvä nyt jo osata kuvitella oikealle paikalleen. Toki niitä voi vielä myöhemminkin muuttaa, mutta mitä vähemmän muutoksia, sitä vähemmän kustannuksia.

KABOOM

Tänään pamahti! Louhintaluvan tullen tontilla alkoivat räjäytystyöt saman tien. Ja jatkuvat arviolta noin kolmisen viikkoa. Toivottavasti naapureilla kestää hermot.

Tontilla pyörivät jokapaikanraksamies ja panostaja. Opimme tänään, että homma toimii jotakuinkin niin, että kallioon porataan reikiä, sinne työnnetään muovitötteröissä "dynyä" noin 20 tötteröä kerrallaan, räjähteen kaveriksi laitetaan nallia, putkiloihin vedetään paukkulangalla eli sähköjohdolla sähköt, päälle heitetään rengaskumeja, poistutaan takavasemmalle, huudatetaan pahaäänistä pilliä, pannaan silmät kiinni ja painetaan nappia. KABOOM! Ja pölyn ja dynamiitin pahan hajun hälvettyä tarkistetaan vahingot. No ei, vaan asialla on ammattimiehet ja vahingot kuulemma jäävät dynyn pahan hajun tasolle.

Lunta tupaan?

Siis mitä? Säämies ennustaa lunta ensi viikolle? Tälläistä ei nyt todellakaan tilattu. Meillä ei ole vielä kuin monttu kalliossa ja jo lunta meinaa pukata. Tälle talvelle lumi oli tilattu vasta helmikuulle. Jos sinnekään. Toivotaan, että tämä oli joku ohimenevä kylmentymä ja se lumi jää tuonne lappiin, eikä keksi tulla tänne etelään ennen kuin kevätpuolella.

Louhintalupa tuli

Louhintalupakin tulla tupsahti. Itse en ole nyt tontilla piipahtanut, mutta herra Sininen toimitti tiedon, että siellä on eilen alettu porata kalliota ja parin päivän sisällä päästään räjäytyshommiin. Lupa tähän työhön heltisi siis parissa viikossa. Mikä täällä pääkaupunkiseudulla on käsittääkseni ihan nopea aikataulu yhtään minkään paperin saamiselle. 

Naapurimme tontin laidalta on pyytänyt raja-aidaksi perinteisen oranssin ja muovisen raksa-aidan sijaan vanerista tehtyä enemmän sekä näkö- että pölysuojaa antavaa aitaa. Pakkohan sellaista ei rajalle olisi asentaa, mutta olemme sopineet, että kustannukset puolitetaan ja näin naapuri saa suojaa tontilleen. Myös aidan pystytystä on siis luvassa lähiaikoina. 

Jäitä poltellessa

Eipä ole hurjasti raportoitavaa raksalta tässä kohtaa projektia. Aika lailla jäitä poltellessa päivät raksan suhteen kuluvat. Ihan koko aikaa ei hermot kestä keittiöitä, kaakeleita, vessanpönttöjä ja parketteja pohtia kun niiden hommaamiseen on kuitenkin vielä ainakin puoli vuotta aikaa. Paitsi sen keittiön, jonka suhteen pitäisi kai jotain päätöksiä suht lähiaikoina tehdä.

Rakennusluvan hakemisen yhteydessä haimme myös lupaa alkaa louhia tonttia jo ennen rakennusluvan saantia. Sitä varten olemme toimittaneet lisälippusia ja lappusia, mutta itse lupaa ei ole vielä kuulunut. Vaikka sen piti olla ihan läpihuutojuttu.

Tontilla on vieraillut viime viikon lopulla räjäytyskonsultti tarkastamassa naapurien talot ja muut rakennukset. Tästä katselmuksesta saimme rakennetarkastuspöytäkirjat, joissa esiintyvä insinööritaide huvitti minua suuresti. Ei ole nämä pojat liikaa Photoshoppia viitsineet tähän raporttiin tuhlata :). Jahka lupa heltiää, niin tämän taiteen siivittämänä laitetaan kallio jytisemään.

Naapurin talo räjäytyskonsultin taiteellisen näkemyksen mukaan

Habitaren tuliaisia yläkerran vessaan

Piipahdin tänään Habitaressa pienellä esitiedusteluretkellä. Teemme sinne täysiskun rouva Sinisen kanssa lauantaina, mutta kävin vähän tekemässä tunnusteluja työjuttujen merkeissä etukäteen.

Vaikka tulevista taloista kertookin vain monttu kalliossa, niin yksi paikka talossa on päässäni ollut jo pitkään selkeä. Yläkerran wc. Sen fiilis ja sisustus on ollut alusta asti selvää. Habitare antoi vastauksen (toiseksi) viimeiseen kysymykseen tuon wc:n osalta: seinämateriaali(t).

Wc:n lähtökohtana oli pronssikoristereunainen peli, jonka kehyksen on isäni aikoinaan tehnyt. Olin jo kauan sitten päättänyt, että sen paikka seuraavassa asunnossamme on vessan seinällä. Kuin itsestään sen taakse piirtyi mielikuvaksi seinä, jonka pinta on betonimainen. Sen pintamateriaali on ollut kovasti hakusessa. Lattiaksi on valikoitunut antrasiitinharmaa laatta ja 2 muuta seinää saavat valkoisen laattapinnan. Kattoon ripustetaan koristepeilin kaveriksi kristallikruunu (jonka asennuskorkeudessa oli jotain huomioon otettavaa, jonka jostain kuulin ja jota en enää muista, näppärää!).

Habitaressa hengailin pitkään Belle Artin ständillä. Sinne oli monenkin pintamateriaalin puolesta asiaa, mutta niistä sitten myöhemmin, mutta nyt löysin betonimaisen seinäpintamateraalin, joka oli juuri sitä mitä olin etsinyt: kalkkilaasti Marmorino Tintoretto. Betonin oloinen, mutta kalkin pehmeä ja pieni himmeä kiilto, joka on saatu aikaan pronssiglitterillä. Kuulostaa överiltä, mutta ei ollut ollenkaan bling blingiä.

Harmaita hiuksia on tämän pikkuvessan osalta aiheuttanut myös lavuaari ja allaskaappi. Millaiset tähän suunnitelmaan sopivat? Ei vielä mitään hajua. Liian krumeluuria ei kuitenkaan saisi olla. Ideoita otetaan vastaan!

Siinäpä taitaa olla talo Punaisen sisustusrevittely suoritettuna. Vessa! Lopputalo onkin sitten jotain hillitympää ja neutraalia. Jos ikinä sinne asti päästään. Habitaresta ehkä vielä lisää myöhemmin, jos lauantain tehoiskustamme jotain dokumentoitavaa kertyy.

Yläkerran wc sellaisena kuin sen nyt kuvittelen. 

Meillä on monttu

Kaivinkone on möyrinyt tonttia puhtaaksi jo parisen viikkoa. Alkuhypoteesihan tontin suhteen oli se, että kalliota on ja paljon. Ja louhimaan joudutaan ja paljon.

Tontti on kallioinen rinnetontti ja näyttää kartalla tältä:

Tuosta jo alakoulun suunnistuskarttoja muistellen voi päätellä, että tontilla on nousua koillisen suuntaan vajaat 5 metriä. Silmämääräisesti ja vähän maata koputellen arvelimme siellä alla olevan kalliota ja siinä kohtaa tonnin setelit vilahtelivat silmien ohi jo vinhaa vauhtia. 

Naapurin katolta kuikuillen tontti näytti vielä kesällä tältä:

Arvelimme, että tuossa uima-altaan kohdalla ja saunan perustukset ylös nostaen voitamme muutaman kuution louhinnassa, mutta ei muuta. Tuota etualalla olevaa ovea ja sen sisuksissa olevaa kammiota emme itse asiassa koskaan edes hirvinneet mennä tutkimaan. Mitä kauhuleffakamaa sieltä olisikaan löytynyt! Narnian oveksi sitä kutsuimme. 

Kaivuri rouhaisi tuon saunan paikoiltaan, kaivoi ylös uima-altaan reunat ja pohjan ja rojautti tuon maakellarin läjään ja kaapi paikat tyhjäksi. Ja mikä ilouutinen meitä odottikaan tontilla: monttu! ISO monttu! Aikanaan kalliota on jo louhittu huomattavasti enemmän, kuin mitä alunperin osasimme arvella ja louhittavaa paljastui vähemmän, kuin mitä pelkäsimme. Pelkkää säästöä siis! Tervetuloa kivitasot ja lankkulattiat :)

Tältä tontilla näyttää juuri nyt:

Keittiöpinnistelyä

Mitenkä tämä keittiöiden kilpailuttaminen onkaan niin puisevaa puuhaa? Suunnitelmat on suht selvät molemmissa taloissa, pintamateriaaleja vielä ehkä vähän mietitään. Enemmän meillä kuin naapurissa. Mutta se kilpailuttaminen. Plääh!

Raha ja sen järkevä käyttö kuitenkin soittelee sen verran isoa trumpettia tässä sinfoniassa, että nyt kun useammalla keittiöfirmalla on tänä viikonloppuna keittiöpäivät, niin pakkasimme rouva Sinisen kanssa itsemme ja tarkkaan piirretyt keittiöpohjat autoon ja huristimme Vantaan Tammistoon, josta liikkeet löytyvät riti rinnan helposti.

Rouva Sininen piti päänsä ja tuli ulos liikkeistä alkuperäisen suunnitelmansa kanssa, mutta itselläni suunnitelma pyllähti materiaalien osalta nurin, taas kerran.

Siniseen taloon on tulossa valkoinen keittiö, jossa keittiön puolen tasot on joko mustaa kiveä tai betonia (sellainen itse valettava valmispaketti... siitäpä saadaankin sitten blogiin tarinaa, jos tämä toteutuu ;) ja saarekkeen taso puuta. Meillä taas on aloitettu suunnittelu kokovalkoisesta korkeakiiltoisesta ja kuljettu eri sävyisten harmaiden ja mattavalkoisten kautta mustaksi petsattuun koivuun kaapistojen osalta ja valkoiseen, puolikiiltävään saarekkeeseen. Koko matkan ajan olen halunnut paksua korkeakiiltoista laminaattitasoa. Mutta nyt en ole enää varma siitäkään.

Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma: Lapetekin City-liesituulettimesta! Sellainen on meille saatava. Olen SUURI New York -fani ja tämän nähtyäni en enää ole muuta halunnut. Siitä on onneksi tullut juuri uutuutena malli, joka sopii myös huippuimurin kanssa, joka meille on siis tulossa. Eikö olekin hieno? Muuten keittiö/ruokailutila/olohuone-alue tulee olemaan vaaleaa ja simppeliä ja yksinkertaista, niin tämä liesituuletin on "se jokin".

Kuva: Lapetek / www.lapetek.fi

Rakennuslupahakemus on jätetty

Jes! Rakennuslupahakemuksen liput ja laput on kasattu, tulostettu ja jätetty rakennusvirastoon eilen aamulla. Alkuperäinen aikataulumme oli saada hakemus sisään elokuussa, joten kovin montaa päivää ei tuosta myöhästytty.

Samalla haimme lupaa aloittaa louhintatyöt jo etukäteen. Sen pitäisi tulla suht nopeasti. Itse rakennusluvan saaminen onkin sitten herran hallussa. On meillä edelleen harras toive saada katto päälle ennen lumia, mutta saapas nähdä. Huhut kertovat, että Helsingissä on ollut poikkeuksellinen syksy ja lupaleimaajan pöydällä vino pino lupahakemuksia jonossa.

Stop the press... julkisivut on julkistettu!

Vimmatun viilauksen jälkeen talo Sinisen ja talo Punaisen julkkarit ovat valmiita julkaistavaksi. Blogin pääkuvasta pääsette kärryille minkälaista torppaa kallion laelle kohta (toivottavasti) alkaa nousta. Mitäs tykkäätte?

Arkkitehtimme Sirpa lupasi vielä lupahässäkän jälkeen hienommat kuvat käyttöön, mutta nyt pärjättäneen hetki näillä. Rakennuslupahakemus jätetään näillä näppäimillä ja annetaan arkkitehdin lapioida ne paperit kuntoon ennen paraatikuvien viilausta. Lupaviilausten jälkeen lupaamme myös esitellä sisätilojen pohjia ja toivottavasti pian myös keittiöiden ratkaisuja. Ne on vielä pahasti kesken.

Viimeisen viikon aikana asiat on jälleen tuntuneet etenevän huimasti. Viikon sisällä super-Pappa on valinnut puolestamme (luojan kiitos) lvi- ja rakennesuunnittelijat. Sähkösuunnittelija löytyi lähipiiristä. Arkkitehdin kalenterista löytyi aikaa toimia myös pääsuunnittelijana ja vastaava mestari löytyi jo kesäkuussa myös lähipiiristä. Alkutaipaleen asiantuntijat alkavat olla siis kasassa ja se on tapahtunut uskomattoman vähällä hammasten kiristelyllä. 

Kivi- ja talopakettitarjouksia saimme vastaavan mestarin avulla kiitettävän määrän (7 kpl) ja urakkatarjouksia toisen samanmoisen. Super-Pappa ja vastaava mestari perkasivat tarjoukset ja heidän kanssaan päädyimme valitsemaan talojen runkomateriaaliksi Weberin Leca Design -harkot. Muurattavia harkkoja suositeltiin talvea vasten aloitettavalle rakentamiselle ja sellaiset valitsimme. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hajonta hinnoissa oli suurempi kuin olimme odottaneet. Kun raksa-ammattilaisemme olivat tehneet tarjouksille ruumiinavauksen, lisänneet, poistaneet, täydentäneet ja viilanneet tarjouksista vertailukelpoiset oli vesikattotoimitusten hinnoissa kalleimman ja halvimman välillä eroa (urakat mukaan lukien) yli 80 000 euroa. Per talo. En ole millään muotoa raksa-ammattilainen (olitteko yllättyneitä?), mutta se kuulostaa aika paljolta. 

Ammattiukkomme päättivät myös, ihan budjettisyistä, käyttää omaa osaamistaan maksimaalisesti ja meille ei tule mitään valmista vesikattotoimitusta, vaan materiaalit tilataan ja kilpailutetaan itse. Mistä ja miten? Jätämme ammattimiesten hoidettavaksi. 

Urakoitsijaa ei vielä ole valittu, mutta sekin tapahtunee lähiviikkoina. 

Tontilla on menneet kaksi viikkoa jyristellyt kaivinkone, joka on saanut aikaiseksi tien perille saakka ja saanut jyrättyä tontilla sijainneen vanhan saunan ja pilkkonut silkkeeksi uima-altaan. Altaasta jouduttiin pumppaamaan melkoinen määrä epämääräistä liejua ja onkimaan yksi kuollut kissa. Urgh!

Helpotukseksemme haittatien pohja ei ollutkaan kalliota vaan koko matka itse tontille asti oli täyttömaata ja lohkareita. Ei senkään tonkiminen ilmaista ole, mutta joka säästetty louhintakuutio on nyt kotiin päin. Itse tontilta sitä kalliota joudutaankin sitten pamauttelemaan sellaiset määrät, että heikompaa hirvittää. 

Olemme myös menneellä viikolla vierailleet tulevan naapuri-rouvan kanssa valaistussuunnittelijan pakeilla, mutta laitetaan siitä ihan oma postauksensa pikapuoliin.

EDIT: Lisää kuvia kuvat-sivulla.